ÄITI MAA, OI VALKEA KOIVU...
Hyvät lukijani, kolmas osa kesästä on jo hurahtanut ohi. Heti tähän alkuun pieni arvausleikki. Kenenkään ei pidä vihastua, vaikka se ei olisikaan ihan mieleen, mutta on hyvä katsoa asioita vähän laajemmaltakin kannalta. Varsinkin suomalaisena tiedän itse, miten meillä suhtaudutaan juuri tällaiseen leikkiin. Siis mikä on Euroopan suurin valtio? No, se on tietenkin Venäjä. Mikä on Euroopan suurin kaupunki? No, se on tietenkin Moskova. Mikä on Euroopan taloudellisesti mahtavin valtio? No, se on tietenkin Venäjä. Millä valtiolla on maailman suurimmat sanktiot? No se on tietenkin Venäjä (Siitä lähtien kun Venäjälle alettiin antaa maailman suurimpia sanktioita Venäjä on ohittanut taloudellaan Saksan ja Japanin). Tähän voitaisiin vielä lisätä, mikä on Euroopan suurin sotilasvaltio, mutta ei lisätä. Näistähän asioista me täällä lännessä ja Euroopassa emme halua tietää mitään. Kuitenkin on erittäin hyvä ottaa huomioon nämäkin seikat varsinkin nykyisessä maailman tilanteessa. On hyvä palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tällä kertaa kahdesta maailmassa olevasta suuresta liitosta.
Mutta sitä ennen kuitenkin uskomattoman rohkea teko. Kaikkien suureksi yllätykseksi EU:n puheenjohtajuuden saanut Unkarin pääministeri Viktor Orban matkusti heti viran saatuaan 5.7. Moskovaan ja tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tämä oli nykyisessä Euroopan olotilassa todella rohkeaa ja jotain ainutlaatuista. Euroopassa nousi melkoinen äläkkä kyseisestä teosta. Hän oli ensin tavannut Ukrainassa Zelenskyin. Oli selvää, että Zelenskyi ei hyväksynyt alkuunkaan tapausta. "Ei sopimuksia ilman Ukrainaa" oli iskulause. Surullisen koomista kun Wienissä yritettiin tehdä sopimuksia ilman Venäjää. EU:N komission varapuheenjohtaja Josep Borrell kirkui, että Orban vierailee vain Unkarin ja Venäjän kahdenvälisissä suhteiden puitteissa. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kirkui, että Orban ei edusta Venäjän vierailullaan Natoa vaan ainoastaan omaa maataan. Jopa meidän pääministerimme Petteri Orpo ja presidenttimme Aleksanteri Stubido kommentoivat asiaa kielteisesti. Stubido sanoi, että hän ei henkilökohtaisesti pidä Orbanin toiminnasta ja muistuttaa, että Orban ei edusta matkalla EU:ta. Slovakian pääministeri Robert Fico ilmoitti kuitenkin, että hän tukee Viktor Orbania täydellisesti kaikilta osin. Hän olisi lähtenyt mukaan jos olisi kyennyt. On aika ryhtyä keskustelemaan asioista.
Vaikka virallisesti siis Orban edusti itseään ja maataan Moskovassa tämä voi merkitä uutta avausta Euroopan ja Venäjän välillä. Tällä hetkellä tilanne on täysin lukkiutunut. Orban ja Putin keskustelivat monta tuntia kahden kesken ja on selvää, että puhuttiin myös aroista asioista. Orban itse sanoi Unkarin puhuvan kaikkien kanssa. Tietenkin puhuttiin myös Ukrainan tilanteesta. Tämä kävi selville myös Putinin puheesta tapauksen jälkeen. - Olet saapunut tänne keskustelemaan tilanteen nyansseista Ukrainan suunnalta. Orban puolestaan sanoi, että Unkarista tulee hiljalleen ainoa Euroopan valtio, joka puhuu kaikkien kanssa. Euroopassa kuohuu muutenkin. Paitsi Unkaria Myös Ranskassa ja Britanniassa valta vaihtui. Ranskassa menestyi Venäjä-myönteinen Marine Le Peninin puolue ja Britanniassa valta näyttää menneen työväenpuolueelle huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Saksalla on huono taloudellinen tilanne ja koko Eurooppa on sekavassa tilassa. Yhä useampi kansalainen näyttää mielipidetiedustelujen perusteella kannattavan Ukrainan ja Venäjän välisiä rauhanneuvotteluja. Joten näillä näkymin Orbanin vierailu Putinin luona saattoi olla viisas alku tuleville tapahtumille Euroopassa. Orban sanoi "Rauha on tärkein asia Euroopalle. Unkari näkee seuraavan kuuden kuukauden jakson rauhanmissiona, jossa on nyt otettu ensimmäinen askel dialogin palauttamiseksi. Aion jatkaa tätä työtäni. Voimme olla hyvä instrumentti niiden käsissä, jotka haluavat rauhaa".
Sitten pääasioihin, joista alunperin halusin kirjoittaa. Kazakstanissa Astanassa kokoontui 3. - 4.heinäkuuta 2024 Shanghain yhteistyöjärjestö eli Shanghai Cooperation Organisation (SCO). Järjestön ovat perustaneet Kiina ja Venäjä vuonna 2001. Se sai alkunsa kun alkoi Afganistanin sota eli silloin kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. Järjestö on euraasialainen poliittinen, taloudellinen, kansainvälinen turvallisuus- ja puolustusjärjestö. Maantietieteellisesti ja väestöllisesti se on maailman suurin alueellinen järjestö, johon kuuluu yli 40 prosenttia maailman väestöstä. Bruttokansantuotteessa se on ylivoimaisesti maailman suurin. Järjestö on siis paljon suurempi kuin esimerkiksi Nato tai Euroopan unioni. Järjestöön kuuluvat Kiina, Intia, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Pakistan, Tadzikistan, Uzbekistan ja Venäjä. Tänä vuonna jäseneksi liittyi Valko-Venäjä. Mongolia ja Turkki ovat ilmoittaneet halukkuutensa liittyä mitä pikimmin varsinaisiksi jäseniksi. Mikä on huomattavaa, että Turkki on Naton jäsen. Kiinnostusta liittymiseen ovat osoittaneet Afganistan, Armenia, Azerbaidzan, Bahrain, Kambodza, Egypti, Kuwait, Malediivit, Myanmar, Nepal, Qatar, Saudi-Arabia, Sri Lanka, Turkmenistan, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Vietnam. Näiden kaikkien edustajat tai päämiehet olivat mukana tämänkertaisessa kokouksessa Astanassa. SCO järjestöä johtaa valtionpäämiesneuvosto HSC, joka kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Järjestöön kuuluu terrorismin vastainen rakenne (RATS).
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping kohtasivat ja neuvottelivat myös keskenään, mikä herätti koko maailmassa suurta huomiota. Täällä lännessä on huomioitu, että Kiina on pitänyt lähiyhteyttä Venäjään Ukrainan erityisoperaatiosta huolimatta ja heidän suhteensa on lähentynyt erityisesti sen aikana. Putin tapasi myös kahdenvälisissä neuvotteluissa muiden joukossa Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin. Intian päämiestä ei ollut paikalla, mutta pääministeri Narendra Modi tulee vierailulle Moskovaan lähipäivinä ja neuvottelee Putinin kanssa siellä. Mielenkiintoista on huomata, että liittoon kuuluu tai pyrkii myös jäseniä, joilla ei ole oikein hyviä välejä keskenään. Esimerkiksi Intian ja Kiinan välit eivät ole täydellisiä tai Intian ja Pakistanin välit eivät ole täydellisiä. Tähän voitaisiin lisätä myös Kiinan ja Vietnamin välit. Mutta toistaiseksi nämä eivät ole häirinneet mitenkään järjestön toimintaa.
Sitten se toinen järjestö, jota usein rinnastetaan Shanghain yhteistyöjärjestöön on tietenkin BRICS. Todellisuudessa järjestöt ovat periaatteiltaan ihan erilaisia, vaikka niihin kuuluu samoja jäseniä. BRICS maat olivat alunperin Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Tänä vuonna, siis 2024 järjestöön liittyivät Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Lisäksi yli parikymmentä muuta valtiota ovat ilmoittaneet halukkuutensa liittyä järjestöön. Jo nykyiset BRICS -maat kattavat neljänneksen maailman maapinta-alasta, yli 40 prosenttia maailman väestöstä sekä arviolta kolmanneksen maailman BKT:sta. Niiden taloudet ovat kasvaneet 2000-luvulla nopeasti. BRICS -maiden suuren väestön ja niiden talouskasvun takia on odotettavissa, että maiden taloudellinen vaikutusvalta kasvaa tulevaisuudessa huomattavasti, osittain teollisuusmaiden kustannuksella - siis myös Euroopan kustannuksella.
Siis miltä osin Shanghain yhteistyöjärjestö ja BRICS eroavat toisistaan? Oleellinen ero on siinä, että Shanghain järjestö kattaa monipuolisesti myös erilaiset maailman politiikkaan liittyvät seikat, mutta BRICS on puhtaasti taloudellinen järjestö. Sillä on oma pankkijärjestelmä ja yhtenä pyrkimyksenä on päästä eroon dollarista maailman valuuttana. Tarkoituksena on käyttää kansallisia valuuttoja keskinäisessä kaupankäynnissä. Näin päästään eroon dollarin haittavaikutuksista ja Yhdysvaltojen hegemoniasta. Kansallisia valuuttoja käytetään mm. jopa öljy- ja kaasukaupoissa. Tämä on edennyt hyvin ja kansallisia valuuttoja on käytetty jopa 99 prosenttisesti kaupallisessa toiminnassa. Molemmilla liitoilla on kuitenkin myös yhteisiä tekijöitä, joista tärkein on ilman muuta maailman monipolaarisuuden kehittäminen pois Yhdysvaltojen hegemoniasta.
Mutta palataanpa sitten Ukrainaan. Näköjään mitään ei voi kirjoittaa, ellei Ukrainaa oteta mukaan. Kyselyn mukaan eurooppalaisilla ja Ukrainalla on eri näkemykset sodan loppumisesta. Eurooppalaiset eivät enää usko Ukrainan voittavan sotaa vaikka kannattavatkin aseavun lisäämistä. Ristiriita johtuu seikoista, joilla Ukrainalle halutaan parempi asema rauhanneuvotteluissa. Eurooppalaisten näkemyksiä Ukrainan sodasta kysyi European Council on Foreign Relations -ajatushautomo (ECFR). Kyselyyn vastasi toukokuussa yli 19 000 henkilöä 15 maasta. Suomi ei ollut mukana. Eurooppalaisten enemmistö arvelee kuitenkin, että sota loppuu neuvotteluratkaisuun. Näin ajattelevat myös britit, puolalaiset ja ruotsalaiset, jotka ovat Ukrainan vahvimpia tukijoita. Vaikka usko Ukrainan voittoon hiipuu, eurooppalaiset kannattavat laajasti aseavun ja ammustoimitusten lisäämistä Ukrainalle. Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin niin, että mitä enemmän annetaan Ukrainalle aseapua, sitä enemmän ukrainalaisia kuolee.
Jotkut ukrainalaiset uskovat voittavansa Venäjän taistelukentällä. Tutkija Ivan Krastev toteaa raportin tiedotteessa, että lähettämällä aseita ja taloudellista apua eurooppalaiset haluavat vahvistaa Ukrainan neuvotteluasemia sodan lopettamisessa. Suurin osa eurooppalaisista ei kuitenkaan ole valmis satsaamaan lisää puolustusmenoihin. Kansalaiset ovat myös hyvin yksimielisiä siitä, että Ukrainaan ei pidä lähettää joukkoja. Sota jakaa eurooppalaiset kolmeen ryhmään. Taistelujen jatkamista kannattavat etenkin virolaiset ja ruotsalaiset. Myös Puolan, Britannian ja Portugalin kansalaisista puolet tai hiukan alle haluaa Euroopan tukevan Ukrainaa Venäjän valtaamien alueiden takaisin saamisessa. Sen sijaan Bulgariassa, Kreikassa ja Italiassa yli puolet vastaajista haluaisi Euroopan viittovan Ukrainaa rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa.
Muissa maissa vastaajat jakautuvat kahtia. Esimerkiksi Ranskassa joka kolmas kannattaa sodan jatkamista, mutta paljon useampi rauhanneuvotteluja. Presidentti Emmanuel Macaroni on lieventänyt kantaansa Ukrainan tukemisesta. Kansa ei ole tullut perässä, tutkimuksessa todetaan. Sitä vastoin, että melkein joka kolmas ranskalainen arvioi, että Venäjä on sodassa Ranskan kanssa. Unissakävely sotaan huolestuttaa enemmän kuin tilanteen rauhoittaminen. Valtaan ei noussutkaan Marine Le Penin Kansallinen liittouma, joka halusi vähentää Ukrainan tukea. Mutta hän väittää, että tulevaisuus on yhä hänen käsissään. Väkivaltaiset mielenosoitukset ovat alkaneet. Taistelu Ranskasta on alkanut?
Tutkijoiden mukaan ero näkyy myös suhtautumisessa Naton ja EU:n jäsenyyteen. Ukrainalaiset pitävät jäsenyyksiä sodan voittamisen palkintona. Länsimaissa taas jäsenyydestä keskustellaan enemmän osana neuvotteluratkaisua. Ukrainalaisilta kysyttiin epämiellyttävien rauhanehtojen laittamista järjestykseen. 70 prosenttia ukrainalaisista ei valitse Nato-jäsenyyttä, jos sen hintana on Venäjän valtaamien alueiden menetys. Toisessa vaihtoehdossa 45 prosenttia hyväksyisi osan aluemenetyksistä, kunhan maa säilyttäisi suvereniteetin, niin että maalla säilyisi oma armeija ja vapaus valita liittolaisensa kuten Naton tai EU:n jäsenyys. Vain 26 prosenttia pitää tärkeimpänä alueiden palauttamista, jos ehtona olisi demilitarisointi ja liittoutumisten kieltäminen.
Toinen raporttia laatinut tutkija Mark Leonard arvioi tutkimuksen tiedotteessa, että läntisten johtajien suuri haaste on sovitella eurooppalaisten ja Ukrainan välillä siitä, miten sota loppuu. – Kun eurooppalaiset valtaosin pitävät neuvotteluratkaisua todennäköisenä tuloksena, ukrainalaiset eivät ole vielä valmiita alueiden luovuttamiseen. Ukrainan menestymistä rajoittaa sekä ukrainalaisten että muiden mielestä eniten Venäjän sotilaallinen vahvuus. Ukrainan EU-jäsenyyttä kannattavat eniten Portugalin, Viron, Ruotsin, Espanjan ja Puolan vastaajat. Epäileväisimpiä ovat Saksan, Bulgarian, Tšekin ja Ranskan vastaajat. Kun tarkastelee suomalaisten käsityksiä, jotka eivät siis kuuluneet näiden kyselyiden piiriin vaikuttaa siltä, että Suomi kuuluu ääripäähän. Presidenttimme Stubidon ja pääministeri Orpon ilmaisut ovat olleet hyvinkin aggressiivisia Venäjää kohtaan. Siis selvästikin Euroopassa eripuraisuus, käsitysten erilaisuus ja erilaiset toiveet ovat lisääntyneet. Eurooppa ei ole yhtenäinen vaan hyvinkin sekavassa tilassa.
Yhdysvalloissa on siis tulossa presidentin vaalit. Euroopassa on herättänyt jonkinmoista kauhua se, että presidentti Biden ei ole oikein pärjännyt taistossa Trumpia vastaan. Kaikkien tilastojen mukaan Trump johtaa kilpailua. Jopa demokraateissa on henkilöitä, jotka eivät äänestäisi Bidenia. En kyllä tekisi minäkään niin. Minusta on selvää, että Biden on jo vanhuuden höperö eikä hän missään nimessä kykenisi hoitamaan enää presidentin virkaa neljä vuotta. Euroopassa Trumpia pidetään taas hyvin arvaamattomana. Trump on todennut toistuvasti, että hän aikoo saada Ukrainan sodan nopeasti loppumaan, jos hänestä tulee presidentti. Nämä suunnitelmat ovat kuulema jo pitkällä. Keskiössä on Kiovan painostaminen neuvotteluihin Moskovan kanssa uhkaamalla lopettaa Yhdysvaltojen sotilaallinen tuki. Taustalla on se, että Yhdysvalloille käy yhä vaikeammaksi käydä sotaa Ukrainassa.
Venäjä etenee edelleen hyvin rauhallisesti Ukrainassa. Meistä on varmaan kummallista, että Venäjällä ei tunneta vihaa ukrainalaisia kohtaan. Siellä ukrainalaisia ja venäläisiä pidetään yhtenä ja samana kansana, mikä varmasti meistä suomalaisista on hyvin omituista. Sanotaan, että heillä on yhteiset geenit. Venäjällä sanotaan, että Ukraina ei ole itsenäinen valtio vaan Yhdysvaltojen alusmaa eli kolonnia. Tähän se on johdettu määrätietoisesti. Ukraina ei ole enää yhtenäinen eikä siellä ole säilynyt taistelutahto ehjänä vaikka meillä väitetään niin. Ukrainalaiset nuoret miehet eivät halua astua rintamalle, kuten olen jo monta kertaa kirjoittanut. He eivät halua kuolla. Ukrainan kauhuskenaario on siis yhä lähempänä ja se voi olla pian tilanteessa, jossa sen on pakko neuvotella Venäjän kanssa. Venäjän kansa on yhä yhtenäisemmin tämän sotaoperaation takana. Jo 700 000 vapaaehtoista on ilmoittautunut tähän sotaoperaatioon, mutta toistaiseksi vain osaa heistä on tarvittu rintamalla. Zelenskyi hyväksyi keväällä uuden liikekannallepanolain, josta tuli kauhuskenaario ukrainalaisille miehille. Venäjä on ilmoittanut, että kun ryhdytään neuvottelemaan se ei pysäytä sotatoimia neuvottelujen ajaksi niin kuin on aikaisemmin tehnyt. Omasta mielestäni Venäjälle olisi hyödyllistä valloittaa ainakin Odessa ja rannikkoalue. Harkovaa lähellä ollaan, joten se olisi ihan hyvä valloittaa myös ennen neuvotteluja. Venäjällä on omat ehdot neuvotteluille, joihin ei kuulu Nato eikä EU.
Myös
taloudellisesti Ukraina on lähes vararikossa. Euroopassa ja myös meillä
Suomessa kerätään varoja Ukrainalle. Juuri tässä kohdassa on hyvä kuulla, että
Ukrainan presidentin vaimo Elena Zelenskaja osti yhden maailman kalleimmista
autoista - Bugatti Tourbillonin. Ranskalaisen median mukaan Zelenskaja on
ennakkotilannut lähes viiden miljoonan dollarin arvoisen urheiluauton. Bugatti-yhtiö
aikoo tuottaa vain 250 tämän mallin autoa, ja Ukrainan presidentin vaimosta
tuli väitetysti ensimmäisiä ostajia. Ohessa on tilaus autosta ja kuvia mukana.
Se tiedetään ennestään, että Zelenskyillä on kaksi huvilaa, toinen Välimeren
rannalla ja toinen Floridassa. Lisäksi loistolukaali Lontoon hienosto alueella
ja kaksi huvipurtta. Luulisi, että näillä rahoilla olisi parempaakin käyttöä
Ukrainassa. Eikä hän ole ainoa tällainen miljonääri Ukrainassa.
No entäpä Suomi? Paitsi laitonta rajakohua Suomesta puhutaan myös muuta. Ensinnäkin on ihmetelty, kuinka helposti itsenäinen Suomi antaa maitaan Yhdysvalloille. Tilanne alkaa muistuttaa ällistyttävästi, että Suomesta on tullut jonkinlainen siirtomaa Yhdysvalloille. Suomen pääministeri Petteri Orpo, puolustusministeri Antti Häkkänen ja presidenttimme Aleksanteri Stubido ovat myyneet Suomea ilmaiseksi Yhdysvalloille. Annettiin 15 tukikohtaa Suomesta ja allekirjoitettiin DCA -sopimus. Tämä merkitsee, että jos esimerkiksi Venäjän kanssa tulee konflikteja on Suomi eräs pääkohde sotatoimille. Ja tätä Suomen kansa kannattaa. Maailmalla kirjoitetaan, että "Kiovan kohtalo odottaa Suomea". Tätäkö siis Suomi haluaa? Ei muisteta enää miten tuli turpiin toisen maailmansodan aikana.
Lisäksi Suomen lehdistössä on kommentoitu kahta venäläistä tv -ohjelmaa. Olen katsellut molempia jo pitkän aikaa ja tarkoitukseni oli jossain vaiheessa kommentoida niitä lisää. Kuten tiedetään osaan myös venäjää ja katselen mielelläni myös venäläistä televisiota kun ja jos aikaa riittää. Suomen televisiossa on niin heikko ja ala-arvoinen ohjelmisto, että yleensä katson vain uutiset (joka päivä) ja Aki Kaurismäen elokuvat. Juuri muuta katseltavaa en löydä. Venäjältä voin katsoa yli 500 kanavaa, joilta aina löytyy jotain katsottavaa. Ensimmäinen ohjelma Suomessa kommentoiduista on "Куклы наследника Тутти" ja on esitetty jo 20.6.2024 ja tarkoitukseni oli käsitellä ohjelmaa myöhemmin kun vapaata aikaa löytyisi. Olen samasta sarjasta kirjoittanut 26. huhtikuuta 2024 otsikolla "Aleksanteri IV suuri, Suomen hallitsija" meidän presidentistämme Aleksanteri Stubidosta. Tällöin ohjelmassa käsiteltiin Suomen presidenttiä Stubbia. Alla osoite tähän kirjoitukseeni:
https://uuuusi.blogspot.com/2024/04/alexanteri-iv-suuri-suomen-hallitsija.html
Toinen Suomen lehdistössä paljon kohua herättänyt aihe oli ohjelma "Вован и Лексус" siis Vovan ja Leksus kun he saivat haastateltua nyt Suomen ulkoministeri Elina Valtosta. Olen jo kauan seurannut kyseistä ohjelmaa Venäjän televisiokanavalla 1. Se on mielestäni samalla kertaa hauska ja mielenkiintoinen. Heidän tekniikkansa on varsin yksinkertainen mutta tehokas. He käyttävät tunnettuja nimiä, jotka olevinaan soittavat kyseiselle henkilölle ja kyselevät ajankohtaisia jopa arkaluonteisia asioita hyvin luottamuksellisesti. Esimerkiksi Hillary Klintonille soitti ns. "Petro Poroshenko". Hyvin näyteltynä on mahdotonta tietää onko kyseinen henkilö todella toisessa päässä ja tietotekniikalla saadaan kuvakin aidon näköiseksi. Yleensä henkilöt vastaavat hyvinkin arkaluontoisiin kysymyksiin, jopa poliittisiin ja henkilökohtaisiin. Näistä sitten keskustellaan puhelun aikana tai jälkikäteen. Kaksikko on höynäyttänyt pilapuheluillaan muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macronia, Britannian entistä pääministeri Boris Johnsonia, Italian pääministeri Giorgia Melonia, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogania, Britannian ulkoministeri David Cameronia ja monia muita. Kaksikon oikeat nimet ovat Vladimir Kuznetsov ja Aleksei Stoljarov. Nyt he saivat Putinilta kunniamerkit rintaansa, koska heidän tekemisensä on jo pidempään katsottu hyödyttävän Venäjän hallintoa – tai ainakin sen ulkopoliittisia pyrkimyksiä. Nyt viimeksi he haastattelivat Greta Thunbergia, jossa käyttivät hyväkseen Yhdysvaltain kongressin jäsentä Maxine Watersia matkimalla hänen ääntään.
Mutta palataanpa sitten kansikuvaan. Se on laulusta, jonka kertosäe alkaa sanoilla: "Äiti maa, oi valkea koivu..." Esittäjä on nuori nainen, jolla on sivustoillaan jo valtava määrä katselijoita. Laulu on kaunis ja sanat ovat hienot. Kaikkien hänen esitystensä suosio on valtava. Hänen nimensä on Tatyana Kurtukova ja kappaleen nimi on "Äiti - maa". Kappaleen voi kuunnella osoitteesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan ennen julkaisua!