LENTO PÄÄTTYI
Tutkimusten mukaan lentäminen on maailman turvallisin liikkumisen muoto. Silti joskus se päättyy huonosti. Tapahtuu lento-onnettomuuksia ja ihmisiä menehtyy. Useimmiten syynä on tekninen vika, toisinaan inhimillinen erehdys. Harvemmin tahallaan tapetaan ihmisiä lennoillaan. Kuitenkin näinkin tapahtuu. Yleisimpänä muotona on lentokoneeseen ujutettu pommi. Kaikki olemme ainakin kuulleet Lockerbien pommi-iskusta 21 joulukuuta 1988, jossa 270 ihmistä kuoli lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa. Viimeisin oli venäläisen matkustajakoneen räjäyttäminen Egyptissä 31.10.2015 Siinain erämaan yllä. Turmassa kuoli 224 ihmistä.
Myös toisenlaista tapahtuu. Kaikki muistavat ainakin kuulleensa myös korealaisen matkustajakoneen alas ampumisesta 1. syyskuuta 1983 Japaninmeren yllä. Neuvostoliittolainen Suhoi Su15 ampui koneen alas ohjuksella koneen tullessa syvälle Neuvostoliiton ilmatilaan. 269 ihmistä kuoli. Kone ei ollut reagoinut mihinkään varoituksiin ja merkkeihin. Kone sekoitettiin samaan aikaan alueella kehää lentäneeseen Yhdysvaltain ilmavoimien Boeing RC-135 tiedustelukoneeseen. Toisaalta Yhdysvalloilla oli tapana asentaa tiedustelulaitteita myös ihan tavallisiin matkustajakoneisiin, jos reitti kulki sopivasti tiedusteltavan alueen läheltä. Oli olemassa huhuja, että korealaisessa koneessa olisi ollut vakoilulaitteita ja se tarkoituksella lennettiin syvälle Neuvostoliiton ilmatilaan, jotta olisi saatu tietoja tutkavalvonnasta ja toiminnasta tilanteen aikana. Tulos oli surullinen.
Vähemmän muistetaan iranilaisen matkustajakoneen Airbus A300 alas ampuminen 3. heinäkuuta 1988 Persian lahden yllä, jolloin Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Vincennes ampui ohjuksella koneen alas luullen sitä sotilaskoneeksi. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Asia tutkittiin sisäisesti, koska USA:n sotilasta ei voi tuomita kansainvälisten lakien mukaan. Ampuja sai kunniamitalin urheudesta pelastaessaan taistelulaivan viholliskoneen hyökkäykseltä.
Vielä vähemmän muistetaan, että 4. lokakuuta 2001 ukrainalaiset ampuivat alas venäläisen matkustajakoneen Tupolev TU 154 mustan meren yllä ukrainalaisten sotaharjoitusten aikana. Kaikki koneessa olleet kuolivat. Koneessa oli 66 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä. Kone oli matkalla Tel Avivista Novosibirskiin. Matkustajat olivat kaikki israelilaisia. Ukrainalaisilla oli sotaharjoitukset alueella ja samoihin aikoihin ja Ukrainan ilmavoimat laukaisivat ilmatorjuntaohjuksen juuri silloin lähistöllä. Tähän päivään mennessä asiaa ei olla tutkittu, eikä minkäänlaista selitystä ole annettu.
Mutta kaikkihan muistavat malesialaisen matkustajakoneen alas ampumisen 17. heinäkuuta 2014 Ukrainassa. 298 ihmistä menehtyi.
Malaysia Arilinesin lento 17 alkoi Amsterdamista ja määränpää oli Kuala Lumpuri Malesiassa. Kone oli tyyppiä Boeing 777-200 ER. Reitti kulki Saksan ja Puolan yli ja päättyi Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, jossa se ammuttiin alas. Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat. Alueella oli käynnissä sisällissota. Lennon MH17 tuhosta syntyi tiedotussota.
Heti ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti, että Venäjä ja Venäjän tukemat separatistit ampuivat koneen. Obaman mielipide riitti todisteeksi Naton ja EU:n medialle. Tästä lähti liikkeelle tapahtumien vyöry, joka on monia johdattanut määrättyihin johtopäätöksiin. Asioista ei vielä tiedetty mitään, eikä oltu tehty minkäänlaisia tutkimuksia, mutta ilmoitus on johdatellut asioiden etenemistä ja käsittelyä. Tämä sopi hyvin tuolloin länsimaissa vallitseviin tunnelmiin. Mutta se merkitsee sitä, että tutkinnasta ei ole tullut objektiivista.
Monia vaihtoehtoja on esitetty. Esitän tässä muutaman. Asiaan liittyy mielenkiintoinen teoria, josta tosin ei ole varmuutta. Malesialainen kone muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Venäjän presidentin konetta. Presidentti Vladimir Putin tuli juuri tuolloin Etelä Amerikasta BRICS:n kokouksesta ja Puolan ilmatilassa Putinin ja malesialaisen koneen reitit risteytyivät. Teoria esittää, että erehdyttiin koneesta ja tarkoitus olikin tappaa presidentti Putin. Koneiden väritys ja koko ovat melko samanlaisia.
Miksi kone ohjattiin ainoana siviilikoneena kansainväliseltä lentoreitiltä juuri tuolle sotatoimialueelle? Miksi juuri ennen alas ampumista sen korkeutta käskettiin laskea? Vielä tänäkään päivänä ei ole esitetty mitään selityksiä näille asioille.
Toinen teoria esittää, että Venäjän tukemat separatistit ampuivat vahingossa koneen alas luultuaan sitä ukrainalaiseksi sotilaskoneeksi. Asiaan liittyy vain monta muttaa. Separatisteilla ei ollut käytössään tarvittavaa ohjusjärjestelmää. Heillä ei ollut koulutusta käyttää semmoista. Käyttö vaatii perusteellista koulutusta. Satelliittikuvat osoittavat, että ainoastaan Ukrainan joukoilla oli alueella näitä ohjuksia. Ukrainalaiset väittävät, että alueella oli nähty separatisteilla ohjuslavetti. Alas ampumisen jälkeen lavetti kuljetettiin piiloon. Ilmestyi jopa kuvia lavetista. Myöhemmin todistettiin, että kuvat olivat väärennöksiä ja lavetti oli Ukrainan oman armeijan käytössä ja kuvattu Ukrainan omalla alueella. Tämä on myös todennettu lavetin tunnusnumeroiden avulla.
Lisäksi Buk-M1 järjestelmä vaatii vähintään neljä tai jopa kuusi erillistä ajoneuvoa toimiakseen. Tällaisia ei esiinny missään todisteissa eikä näitä ole nähty separatisteilla eikä satelliittikuvissa. Mutta kylläkin ukrainalaisilla joukoilla Zaroshenskoen kylässä oli ainakin neljä Buk-M1 järjestelmää. Tämä ilmenee venäläisten ottamissa satelliittikuvissa. Kylä oli tuolloin ukrainalaisten joukkojen hallussa ja kylä sijaitsee juuri tapahtuma-alueella.
Suomenkielinen video Buk järjestelmästä ja sen käytöstä:
Venäläisissä satelliittikuvissa näkyy, että alueella oli useita (vähintään neljä Buk M1 järjestelmää) ja nimenomaan Zaroshenskoessa. Tässä kuvassa yksi niistä.
Kolmas teoria esittää, että SU-25 taisteluhävittäjä ampui koneen alas. Monet alueella asuneet ja tapauksen nähneet kertoivat haastatteluissa nähneensä putoavan koneen lähellä pienemmän koneen ennen putoamista ja sen jälkeen. Ilmestyi satelliittikuva, jota väitetään tosin väärennökseksi. Kuva oli lähtöisin USA:sta. Kuvan alkuperää ei tiedetä. Myös ilmestyi Ukrainan armeijan henkilökuntaa, jotka väittävät, että koneen ampui alas ukrainalainen Suhoi-taisteluhävittäjä. Separatisteilla ei ole lentokoneita.
Tässä on se kuuluisa satelliittikuva.
Väitteen kumoamiseksi kerrottiin, että Ukrainan ilmavoimien SU-25 hävittäjä kykenisi operoimaan korkeintaan seitsemän kilometrin korkeudessa, mutta toisaalta valmistaja ilmoittaa, että kone pystyy operoimaan lyhytaikaisesti kymmenen kilometrin korkeudessa ja sen lisäksi siitä ammuttu ilmasta ilmaan ohjus toiset kymmenen kilometrin korkeudessa. Venäläiset ilmoittivat tutkatietoihin pohjautuen, että alueella liikkui juuri samaan aikaan sotilaskone. Alla kaavapiirros asiasta. Hävittäjä näkyy selvästi. Väite jää avoimeksi.
Kolmas väite on, että venäläiset kävivät ampumassa koneen alas ja huomattuaan, että kyseessä oli siviilikone, veivät kiireesti laitteensa takaisin omalle puolelleen. Tästä ei ole minkäänlaisia todisteita, ei silminnäkijätodisteita, ei satelliittikuvia, ei mitään ja lisäksi venäläisillä ei ole enää nykyään käytössä kyseistä ilmatorjuntaohjusmallia. Tulen palaamaan tähän tuonnempana.
Vaihtoehtoa, että Venäjältä olisi ammuttu pitkän kantaman ilmatorjuntaohjus ei millään pidetä todennäköisenä. Sen laukaisu olisi ollut havaittavissa monin tavoin.
Erilaisten spekulaatioiden joukossa elää väite, että ukrainalaiset joukot halusivat kännipäissään (erilaiset ukrainalaiset joukkiot olivat usein koko sodan ajan humalassa) ampua alas venäläisen Aeroflotin Moskova - Larnakan välisen turistilinjan koneen provosoidakseen Venäjää hyökkäämään Ukrainaan, kun se ei muuten näyttänyt onnistuvan millään. Ukrainan valtio näyttää olevan siinä tilassa, että se ei kykene pitämään huolta edes omasta armeijasta ja sen aseista. On muistettava venäläisen matkustajakoneen Tupolevin TU 154 ampuminen 4. lokakuuta 2001 Mustan meren yllä.
Yksi väite on, että ukrainalaiset ampuivat koneen alas poliittisena tarkoituksena provosoida vihaa Venäjää vastaan syyttämällä venäläisiä ja venäjän tukemia separatisteja alas ampumisesta. Siksi suoritettiin ripeä Venäjän syyttelyprosessi mahdollisimman nopeasti heti alas ampumisen jälkeen jo ennen kuin mitään oli tutkittu. Tässä onnistuttiin melko hyvin varsinkin USA:ssa ja Länsi-Euroopassa. Tämä väite jäi meillä Suomessakin päällimmäiseksi ja se elää yhä. Siis poliittinen provosointi on ollut varsin onnistunut. Hirveä tapa tehdä politiikkaa!
Alla on tutkakuvien perusteella laadittu piirustus koneen reitistä juuri ennen alas ampumista. Miksi Ukrainan ilmavalvonta käski koneen poistua kansainväliseltä ilmailureitiltä? Miksi koneen käskettiin laskea korkeutta juuri ennen sen alas ampumista.
Uhreista suurin osa oli hollantilaisia - yli 190 - joten tutkinta annettiin hollantilaisten tehtäväksi. Lentokoneen mustat laatikot lennätettiin Englantiin. Tutkimukseen osallistuivat Hollannin lisäksi Belgia, Ukraina, Malesia ja Australia. Monista pyynnöistä huolimatta venäläisiä ei otettu mukaan tutkintaan. Herää kysymys miksi? Halutaanko jotain salata?
Hollantilainen tutkijaryhmä julkaisi onnettomuusraporttinsa 13.10.2015. Sen mukaan kone putosi, koska sen ulkopuolella räjähti venäläisvalmisteinen Buk ohjus. Raportissa ei otettu kantaa siihen, kuka ohjuksen oli ampunut. Tutkijalautakunnan mukaan alueella lensi 61 eri lentoyhtiötä sotatilan aikana 2014. Lautakunnan mielestä Ukrainan olisi pitänyt sulkea ilmatilansa siviilikoneilta aseellisen konfliktin vuoksi.
Raportissa todetaan, että kone syöksyi maahan sen seurauksena, että taistelukärki räjähti ohjaamon ulkopuolella, sen vasemmalla puolella. Taistelukärki sopii BUK-ilmatorjuntajärjestelmässä käytettäviin ohjuksiin Ohjus räjähti vajaan metrin päässä koneesta ja henkilökunta kuoli välittömästi. Lautakunta tunnisti ohjuksen BUK 9M38-sarjan ohjukseksi.
Venäjällä ei kuitenkaan enää ole kyseistä järjestelmää käytössään. BUK 9M38 on vanhentunut ja poistettu käytöstä jo 1980 luvulla. Käytössä on uudempi malli BUK 9H314M, joka on rakenteeltaan erilainen. Se on tehokaampi ja sillä on erilainen räjähdyskuvio. Sen räjäytyssirpaleet ovat eri mallisia. Ne ovat perhosmaisia ja luovat erilaisen kuvion, kuin vanhemmassa 9M38 mallissa, jossa sirpaleet ovat neliön mallisia. Lisäksi uudemmat sirpaleet ovat painavampia, kuin vanhemmassa mallissa. Ukrainalla on yhä käytössään vanhempaa 9M38 mallia.
Venäjä pitää hollantilaisen lautakunnan tutkintaa puolueellisena. He suorittivat oman tutkimuksensa. He suorittivat kaksi koeräjäytystä, joiden tulosten perusteella voitiin vahvistaa teorioita. Almaz-Antei yhtiön (joka valmistaa kyseisiä ohjuksia) tekemät tukimukset osoittavat, ettei Boeing lentokoneen hylyssä ole sellaisia reikiä, jotka olisivat syntyneet Venäjän armeijan Buk 9H314M ohjuksen käytöstä, mutta kylläkin sellaisia reikiä, kuin mallista 9M38 syntyy.
Vasemmalla turmakone, oikealla koeräjäytyksessä käytetty kone. Reikien muodossa huomattava ero.
Toinen seikka on ohjuksen lentosuunta ja räjäytyksen kuvio ja osumat koneessa. Jos ohjus olisi tullut Snezhnoesta, kuten ukrainalaiset ja amerikkalaiset väittävät olisivat koneessa olleet vauriot aivan toisenlaisia. Myös oikea puoli olisi saanut vakavia vaurioita. Nyt niissä ei ollut merkkejä ohjusvaurioista. Ohjuksen oli siis pakko tulla Zaroshenskoesta, joka oli siis tuolloin ukrainalaisten joukkojen hallussa ja jossa sijaitsi Buk-ohjusten patteristoja, kuten edellä nähdyt satelliittikuvat näyttävät.
Ei siis näin: Snezhnoesta!
Oikeansuuntainen ohjuksen reitti Zaroshenskoesta, josta siis on satelliittikuvia ohjuksista!
Asiaan liittyy paljon epäselvyyttä, spekulointia. Turman tutkimukset tehtiin huonosti, vajavaisesti. Turmakoneen kaikkia osia ei kerätty talteen maastosta. Normaaleina pidettäviä kemiallisia ja fysikaalisia kokeita ei joko tehty ollenkaan tai ne tehtiin vajavaisesti. Tuloksia on manipuloitu, usein jälkeenpäin. Lisäksi turmakoneen osia on Etyjin tarkkailijoiden mukaan käpälöity. Mm. ohjuksen sirpaleiden mitattuja painoja on muutettu jälkeenpäin. Joidenkin väitteiden mukaan koneen ohjaamo olisi jopa sahattu kahtia Tutkimuksissa on ilmennyt tietoista johdattelua.
Venäläisten suorittamien tutkimusten mukaan hollantilaisessa tutkimuksessa on osoitettavissa ainakin kuusi vakavaa virhettä. Venäläisen ohjuksen valmistajayhtiö kyseenalaisti monia tutkimusten yksityiskohtia. Venäjä Almaz-Anteinin antamia tietoja ei huomioitu tutkimuksessa. Tietoja ohjuksen laukaisupaikasta – Zaroshenskoen kylästä – ei huomioitu, vaikka siitä oli selvät todisteet. Tutkimustuloksia on jälkeenpäin manipuloitu, mm. ohjuksen sirpaleiden painoarvoja muutettu (ilmoitettu aluksi 8 grammaa, väärennetty myöhemmin 6,1 grammaksi). Kemiallisia koostumuksia ei ole otettu huomioon. Hollantilaisten tutkimuksessa räjähdyspaikka suhteessa lentokoneeseen oli ilmoitettu alussa väärin. Tutkanauhoitteita ei ole huomioitu.
Herää kysymyksiä. Miksi venäläisiä ei otettu mukaan tutkimuksiin vaikka ohjusten valmistaja oli venäläinen ja sillä on parhaat tiedot ohjuksesta? Miksi USA ei ole julkaissut tietojaan. Yhdysvalloilla on Mustallamerellä kattava satelliitti- ja tutkavalvonta, joka kertoo joka hetki mitä Ukrainan alueella tapahtuu maalla, merellä ja ilmassa. Mitään tietoja USA:lta ei ole saatu. Venäjä julkisti omat satelliitti- ja tutkakuvansa ja kehotti amerikkalaisia tekemään samoin. Nämä eivät tehneet niin. Miksi kone ohjattiin sotatoimialueelle ja miksi sen korkeutta käskettiin laskea? Miksi Ukrainan lennonvalvonta ei ole julkaissut yhtään nauhoitetta tai minkäänlaista tietoa asioista? Miksi Ukraina ei luovuta hallussaan olevaa tietoa? Pyritäänkö jotakin tarkoituksella salaamaan?
Pakostakin syntyy dilemma kenelle on hyödyksi olla antamatta tietoja? Syntyykö Venäjälle ja kapinallisille hyötyä siitä, että annettaisiin faktatietoja julkisuuteen. Ja kenelle on hyötyä siitä, että ei anneta tieoja julkisuuteen? Kuka hyötyi ja kuka kärsi tästä. Ainakin Venäjä sai lisää pakotteita.
Tulee tunne, että hollantilaisen komission tarkoituksena oli vain vahvistaa jo etukäteen valitut syytteet ja syylliset, ei etsiä objektiivisia todisteita. Pyrittiin todistamaan oikeaksi USA:n, Ukrainan ja EU:n mielipide, joka luotiin heti onnettomuuspäivänä ja seuraavana päivänä. Syylliset oli jo etukäteen päätetty. Tutkimuksella pyrittiin osoittamaan Venäjä ja kapinalliset syyllisiksi. Vastakkaisia todisteita ei juuri otettu huomioon. Lopullisessa lausunnossa on kaikesta huolimatta jätetty syyllinen pois. Päätös vaikuttaa kuitenkin selkeästi poliittiselta.
Venäläiset ovat toistuvasti vedonneet kansainväliseen siviili-ilmailujärjestöön, jotta avattaisiin uusi kattava ja puolueeton tutkimus. Heidän mielestään oli ennen aikaista julkistaa tuloksia. Mutta oli tulos mikä tahansa pääsyyllinen on Ukrainan lennonjohto, joka salli lentämisen sotatoimialueella. Tämä on kansainvälisten lakien vastaista.
Ja sitten vielä eräs juttu!
Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut Malaysian Airlinesin lento MH370 katosi mystisesti 8. päivänä maaliskuuta 2014. Vaikka tapauksesta on jo lähes kaksi vuotta, 239:n ihmisen kohtalosta ei tiedetä julkisesti mitään. Alueella oli tuolloin Yhdysvaltojen ja Thaimaan yhteiset merisotaharjoitukset. Nigel Cawthorne kirjassaan "Flight MH370 The Mystery" esittää, että kone ammuttiin vahingossa alas mereen. Sitten se salattiin.
Proteus Airlinesin entinen toimitusjohtaja Mac Dugain on esittänyt, että amerikkalaiset ampuivat MH370:n tahallisesti alas Intian valtamerellä koska pelkäsivät terrori-iskua Diego Garcian sotilastukikohtaa vastaan, joka sijaitsee alueella.
Sen me ainakin opimme, että politiikka vaikuttaa aina oikeiden vastausten hakemiseen. Objektiivisuutta on turha hakea.
