TÄMÄ
TAPAHTUI
Tämä tapahtui sunnuntaina 16.8.2020 siinä puolenpäivän
maissa. Lähdin pienelle noin tunnin pituiselle lenkille läheiseen luontoon.
Ilma oli kaunis ja lämmin. Vähitellen havahduin uuteen ilmiöön. Huomasin
keskellä luontoa jotain semmoista, jota aikaisemmin ei ollut. Tämä alkoi
kiinnittämään huomiotani ja jäi ajatuksiini. Aluksi ajattelin, etten viitsi
ainakaan kirjoittaa asiasta mitään, mutta asia ei jättänyt minua rauhaan.
Päätin silloin ottaa muutamia kuvia ja
ne ovat mukana tässä kirjoituksessa. On otettava huomioon, että kaikkea
näkemääni en ole ehtinyt kuvaamaan. Ainoastaan se osa, josta lähtien rupesin
havahtumaan asiaan. Ihmiset ovat ruvenneet roskaamaan luontoa. Tätä ei ennen
tapahtunut tässä määrin.
Matkani varrella eri paikoissa tapasin muutamia ihmisiä,
joiden kanssa syntyi juttua asiasta, kun he näkivät, että kuvaan näitä roskia.
He kertoivat saman asian. Aikaisemmin tällä seudulla ei ollut roskattu niin
paljon kuin nykyisin. He kertoivat lisäksi, että tuolta metsästä löytyy paljon
lisää vielä pahempia "roskapaikkoja" tuollapäin ja tuollapäin! Jopa
"käytettyä vessapaperia" löytyy sieltä. En kuitenkaan viitsinyt
poiketa reitiltäni kuvaamaan niitä, koska en vielä tiennyt, että ryhdyn niistä
kirjoittamaan. Tämä nyt vähän kaduttaa. Keskusteltiin, että onko nyt tämä
koronapandemia vaikuttanut ihmisiin niin, että ei oikein välitetä mitä tehdään.
Onko tämä jonkinlainen reaktio tähän uuteen sairauteen.
Lasia rikottu.
Nyt ei ilmastoahdistus ahdista yhtään enää. Vielä vähän
aikaa sitten puhuttiin tupakantumppien myrkyllisyydestä ja muovien
saastuttamista meristä. Ilmaston lämpeneminen oli tärkein asia, joka meni jopa
vanhustenhoidon ja ruokajonojen ohi. Nyt tupakantumpit ja muovikassit ja
pakkaukset heitetään huoletta luontoon ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.
Tuntuu, kuin kaikki jätettäisiin niille sijoilleen mihin ne sattuvat putoamaan.
Lasipullot särjetään järjestään lähimpään kiveen. Toisaalta mikäpä minä olen
arvostelemaan, kun en kuitenkaan juuri keräile niitä kaikkia luonnosta vaikka
näinkin niitä siellä runsaasti. Tekisi mieleni hävetä!
Tupakkaa on poltettu, pizzaa on syöty, mehua ja kaljaa on
juotu.
Paljon näkee semmoistakin, että kun roskia heitetään
minne sattuu saattaa ihan siinä lähistöllä olla roskis, johon ihan hyvin
muutamalla askeleella olisi voinut panna ne nyt maassa lojuvat roskat. Ei olla
vain viitsitty tai välitetty ottaa muutamaa vaivaista askelta. Roskaamista on
ollut aina, mutta ei siinä määrin kuin nyt. Kaikki ihmiset joiden kanssa
keskustelin olivat samaa mieltä. Ilmeisesti pandemia on vaikuttanut ihmisiin
hälläväliä tyyliin. Ei välitetä, mihin roskat jättää tai heittää. Jos istutaan
kavereiden kanssa jossain ja juodaan kaljaa, jätetään tölkit sitten siihen
paikkaan, jossa ollaan istuttu. Ei korjata niitä pois. Tupakantumpit heitetään
suoraan maahan.
Piilokuva-arvoitus samasta paikasta: kuinka monta roskaa
löydät kuvasta?
Sitten tapahtui yllättävä seikka. Ollessani kuvaamassa
yhtä "asetelmaa" paikalle ryntäsi nuori iloinen neito. Hän paljain
käsin korjasi kaikki kaljatölkit roskapussiin ja sanoi, että hän palauttaa ne kierrätykseen.
Sanoin hänelle, että todennäköisesti nuo tölkit ovat Tallinnasta tuotu
eikä niistä saa mitään rahaa. Tyttö
vastasi iloisesti, että ei sillä ole mitään merkitystä. Tämä oli lenkkini
kohokohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan ennen julkaisua!