LENTOMATKA MOSKOVASTA
Helsingin sanomissa oli 11.11.2019 artikkeli
"Lentomatka Moskovasta muuttuu usein absurdiksi". Kirjoitus oli hyvin
vajavainen ja puolueellinen, kuten hyvin usein Helsingin sanomien kirjoitukset.
Asioita ei selvitetty eikä syitä pohdittu. Esimerkeiksi oli otettu lentomatkat
Venäjältä Ukrainaan ja Venäjältä Georgiaan. Ei pohdittu syitä miksi nämä matkat
ovat muuttuneet hankaliksi. Ei oltu kerrottu, että nimenomaan Ukraina oli
kieltänyt suorat lennot Venäjälle tai Venäjältä Ukrainaan vaikka miljoonat
ihmiset käyttivät juuri näitä lentoja. Venäjä ei ollut tätä tehnyt. Ainoaksi
suoraksi yhteydeksi jäi junamatkat, mutta nekin on ajateltu Ukrainassa kieltää.
On laskettu, että 4 - 5 miljoonaa ukrainalaista käy Venäjällä säännöllisesti töissä.
Heidän ainoa mahdollisuutensa päästä lentäen kulkee Minskin kautta. Minskin kenttä
ei tosiaan ole suunniteltu tällaiselle määrälle matkailijoita.
Helsingin sanomissa ollut absurdi juttu.
Samoin on Georgian laita. Georgiassa järjestettiin
kesällä mielenosoituksia Venäjää vastaan. Yksi päätarkoituksista oli kieltää
suorat lennot Venäjän ja Georgian välillä. Tässä onnistuttiin. Ainoaksi suoraksi
yhteydeksi jäi maantieyhteys. Georgia eli venäjäksi Gruusia on vanhastaan
venäläisten suuresti suosima lomailukohde. "Gruusialainen viini" on
aina ollut hyvin suosittua venäläisten keskuudessa. Venäläiset ovat olleet ylivoimaisesti suurin turistiryhmä
Georgiassa. Vuosittain aina noin 4 miljoonaa venäläistä lomaili Gruusiassa. Maantieyhteys
on hankala ja rajalla on aina valtavat ruuhkat. Seurauksena tapahtui
loppukesästä Georgiassa turistikato ja georgialaiset kärsivät suuria
taloudellisia tappioita. Venäläiset lomailijat siirsivät lomakohteekseen Krimin
ja kun rautatie Krimille valmistuu vuoden loppuun mennessä turismi siirtyy entistä
enemmän Krimille. Simferopoliin on juuri valmistunut uusi lentoterminaali, joka
täyttää kaikki kansainväliset mitat. Syyhän ei ole Moskovassa, niin kuin
otsikko ja kirjoitus antaa ymmärtää, vaan Ukrainassa ja Gruusiassa. Olisi
Helsingin sanomienkin aika tarkistaa faktat. Matkat on todella tehty
hankaliksi.
Simferopolin
uusi lentokenttä.
"Vuosisadan vaihteessa Suomessa kuohui. Joukko
nuoria suomenmielisiä oli perustunut lehden, Päivälehden. Vapaamielinen
toimitus halusi uudistaa Suomen." Näillä sanoilla alkaa Helsingin sanomien
uusin mainos, joka mainostaa Helsingin sanomien 130-vuotista taivalta. Mainos
on tehty suurella rahalla ja ammattitaidolla. Kuvauspaikka on Senaatintori ja
takana näkyy valkea Helsingin tuomiokirkko. Pääosaan on palkattu eräs aikamme
suosituimmista naisnäyttelijättäristämme. Sanoisin vaikuttavaa! Todellisuus ei
ollut ihan näin vaikuttavaa. Kolme nuorehkoa miestä perusti Päivälehden 1889.
Perustajat olivat Suomalaisesta puolueesta eronneet ns. nuorsuomalaiset Eero
Erkko, kirjailija Juhani aho ja kirjailija Arvid Järnefeld. He olivat tuon ajan
eräänlaisia ääriajattelijoita ja kapinoitsijoita. Lehden tarkoitus oli
julkaista tuon ajan äärimielipiteitä ja oli eräänlainen kapinajulkaisu. Aho ja
Järnefelt eivät koskaan oikeastaan kuuluneet lehden toimituskuntaan. Ryhmä
julkaisi myös poliittisen pamflettisarjan "Kirjasia kansalaisille".
Eero
Erkko oli yksi Päivälehden perustajista.
Päivälehti vastusti poliittisesti tuon ajan yhteiskuntaa ja
Venäjän valtaa Suomessa. Se joutui yhtämittaa sensuurin hampaisiin. Se oli
eräänlainen kapinalehti Venäjää vastaan. Asia vastasi kiihottamista
terrorismiin. Suomen kenraalikuvernööriksi nousi 1899 Nikolai Bobrikov. Oli
ilmiselvää, että lehden aatteet eivät sopineet Bobrikoville ja lehteä
sensuroitiin ahkerasti ja lopulta Bobrikov määräsi 1903 Erkon karkotettavaksi
maasta. Muu vaihtoehto olisi ollut vankila tai teloitus. Erkko matkusti
perheineen Yhdysvaltoihin ja perusti siellä kirjapainon ja ryhtyi julkaisemaan
Amerikan Kaiku nimistä lehteä.
Nikolai
Bobrikov Suomen kenraalikuvernööri.
Eero Erkko oli selvästi tärkeimpiä venäjän vastaisia
kiihottajia ja 16. kesäkuuta 1904 Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri
Bobrikovin. Päivälehti kirjoitti, kuinka juhannuksena valo aina sittenkin
voittaa pimeyden. Murha oli selvä terroriteko ja lehden kirjoitukset
yllyttämistä terrorismiin. Näin ajateltaisiin nykyaikana. Näin ollen lehti
lopetettiin. Neljän päivän kuluttua 3. heinäkuuta 1904 perustettiin Helsingin
Sanomat, joka on Päivälehden perinteen jatkaja. Näin ollen on hyvin
ymmärrettävää nykyisen Helsingin Sanomien kirjoitusten linjaus. Nykyinen Helsingin
Sanomat pitääkin perustamispäivänään Päivälehden ensimmäistä ilmestymispäivää
16. marraskuuta 1889. Lehteä ei missään nimessä voi sanoa sananvapauden,
totuuden ja tasa-arvon puolustajaksi.
Eero Erkko ei ollut perustamassa Helsingin Sanomia. Mutta
Bobrikovin tultua murhatuksi Eero Erkko palasi Suomeen 1905. Seuraavana vuonna
hän astui Helsingin Sanomien johtoon. Käytännössä lehti jatkoi samaa linjaa mitä
Päivälehti oli tehnyt. Eero Erkon kuoltua 1927 lehden johtoon astui hänen
poikansa Eljas Erkko. Lehti julistautui puolueettomaksi 1932, mutta käytännössä
linja jatkui samana. Ja tämä linja jatkuu yhä tänäkin päivänä. Sen huomaa joka
päivä. Lehti ei missään nimessä ole puolueeton, sananvapauden julistaja vaan
Venäjän vastainen propagandalehti.
Vuonna 1938 Eljas Erkosta tuli Cajanderin hallituksen
ulkoministeri. Edessä oli toinen maailmansota. Suomi kävi neuvotteluja
Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoksista, koska Stalin tiesi, että edessä oli
sota Saksaa vastaan. Neuvostoliitto halusi suojata Leningradin, johon Suomen
rajalta oli vain 30 kilometriä eli se oli tykin kantaman päässä. J.K. Paasikivi
ja Gustav Mannerheim olisivat halunneet suostua Neuvostoliiton ehdottamiin
aluevaihdoksiin, mutta muutamat jääräpäät joiden johdossa oli Eljas Erkko eivät
suostuneet. Tämän takia syttyi talvisota. Erkko pakeni sodan syttymispäivänä
Ruotsiin. Paasikivi ja Mannerheim
kutsuivatkin talvisotaa Erkon sodaksi. Mannerheim totesi, että mikäli
Erkko olisi mies, hän menisi metsään ja ampuisi kuulan päähänsä. Sodan alettua
Erkko toimi Suomen Tukholman lähettiläänä. Tässä sodassa Suomi menetti
Viipurin, osan Karjalaa ja Suomen lahden saaristoa sekä lähes 30 000 nuorta
miestä. Jatkosodassa, joka oli suoraa seurausta talvisodasta menetettiin
lisäksi toinen käsivarsi ja yhteys Jäämerelle, Petsamon nikkelikaivokset ja yli
63 000 kaatunutta miestä. Jos ei olisi menty talvisotaan tuskin olisi menty
jatkosotaankaan. Meillä olisi yhä Viipuri, suuri osa Karjalaa, Suomenlahden
saaristoa sekä yhteys Jäämerelle ja Petsamon nikkelikaivokset.
Sodan aikana kerättiin kansalaisilta vapaaehtoisesti
kultaa, arvoesineitä ja rahaa asehankintoja varten.. Sodan jälkeen varat olivat
kadonneet. Kysymys kuuluukin mihin katosivat sodan aikana kerätyt
asehankintavarat? On vahvoja mielipiteitä, että ainakin osa noista varoista
meni Eljas Erkon omaisuuden kartuttamiseen. Tästä ollaan montaa mieltä, mutta
faktoja on vaikea löytää, koska ne on piilotettu huolellisesti. Mutta monet
todistavat, että ainakin osa noista varoista meni Eljas Erkon lehtitoiminnan
kehittämiseen ja näin myös omaisuuden kasvattamiseen. Kysymyksessä oli
neuvostovastaisuus, johon haluttiin sijoittaa varoja. Eljas syntyi kotiin, jota
leimasi politiikka ja journalismi. Eljas vaali koko elämänsä ajan suhteita
Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Hänen Violet vaimonsakin oli syntyjään
brittiläinen. Siis kysymys oli politiikasta ja tähän haluttiin sijoittaa näitä
varoja.
Mutta se on varmaa, että Helsingin Sanomien nykyinen
linjaus ei paljoa poikkea Päivälehden toiminnasta. Kun lukee Helsingin Sanomien
juttuja niistä yleensä yhä nykyäänkin paistaa venäjävastaisuus ja
neuvostovastaisuus. Turha hakea näistä aiheista yhtään myönteistä artikkelia.
Vaikka "Lentomatka Moskovasta" onkin mitätön pikku juttu on se
ahdettu täyteen venäjän vastaisuutta ilman perusteluja. Ei pohdita asioita ja
syitä syvällisemmin, vaan syytetään suoraan venäläisiä tai venäläistä
kulttuuria. Jos jotain kirjoitetaan Venäjästä sen loppulausuma päätyy aina
negatiiviseen ja kielteiseen henkeen.
Mitään kokonaan positiivista ei koskaan kirjoiteta. Helsingin sanomista
on mahdotonta löytää yhtään myönteistä kannanottoa venäjää kohtaan. Jokainen
juttu päättyy negatiivisesti. Siitä on tehty hyve, joka vääristää
todellisuutta. Suomen suurin päivälehti onkin pelkkä propagandalehti. Pitäisi
ajatella mihin se voi johtaa. Se ei ainakaan ole puolueetonta sananvapautta.
Ukrainan presidentti Zelenski ja parin päivän
parransänki.
Ja sitten muihin asioihin. Ukrainan presidentti Vladimir
Zelenski aloitti 16.11.2019 lakon. Hän ilmoitti, että ei aja partaansa niin
kauan kun venäläiset pitävät kolmea ukrainalaista sota-alusta hallussaan. Asia
koski niitä aluksia, jotka 25.11.2018 väkisin yrittivät mennä Kertsinsalmen
sillan ali ja jotka sitten pidätettiin. Silloinen Ukrainan presidentti Petro
Poroshenko yritti parantaa kannatustaan tällaisella provokaatiolla. Huonosti
kävi. Mutta Zelenskin partalakko tehosi. Venäjä palautti alukset jo 18.11.2019.
Tosin aseistukset oli aluksista poistettu. Zelenski vieraili aluksilla kahden
päivän parransänki leuassaan. Ei ollut ehtinyt ajaa partaansa. Alusten
miehistöt oli ehditty palauttaa jo aikaisemmin. Ehkäpä politiikkojen
kannattaisi useammin pitää parranajolakkoja. Ukrainaksi tätä sanotaan
"Zaboboni", mitä lienee tarkoittaakaan? Venäjä halusi palauttaa
alukset hyvän tahdon eleenä.
Venäjällä Moskovassa pidettiin 20. - 22.11.2019 talousfoorumi " Россия зовет!
, Russia calling! eli Venäjä kutsuu!". Tilaisuudessa vieraili myös
presidentti Vladimir Putin.
Talousfoorumi "Venäjä kutsuu" pidettiin
Moskovassa 20. - 22.11.2019 jo 11. kerran. Foorumissa kävi vieraita yli 2 500
yli 50 valtiosta. Foorumista on muodostunut yksi tärkeimmistä
taloustapahtumista maailmassa. Venäjän talous on kuudennella sijalla maailmassa
ja hyvin houkutteleva sijoittajille nykyisessä maailman tilanteessa. Huolimatta
maailman globaalin kasvun hidastumisesta Venäjän talousindikaattorit näyttävät
suopeaa kehitystä. Viime vuonna BKT:n kasvua
oli 2,3 prosenttia ja työttömyys laski ja laskee yhä. Venäjän työttömyysluvut
ovat hyvin alhaiset 4,6 prosenttia ja suurimmissa kaupungeissa työttömyys on
käytännöllisesti katsoen nolla. Venäjän osakemarkkinoiden aktiviteetti ylitti
48 biljoonaa ruplaa eli oli 45% BKT:stä. Tämä on huomattavasti korkeampi luku
kuin Yhdysvalloissa, Kiinassa, Saksassa, Britanniassa tai Intiassa. Inflaatio
on laskeva ja tällä hetkellä lähellä 3 prosenttia. Väestön tulot ovat nousevat.
Kaikista pakotteista huolimatta venäläisten yhtiöiden
osakkeet ovat nykyään maailmalla suosituimpien joukossa. Taloudelliset nousut
ja laskut, maailman kriisit, kauppasodat ja tietenkin sanktiot - näistä
kaikista Venäjä on omituista kyllä hyötynyt. Sijoittajat ovat havainneet tämän.
Esimerkiksi viiden vuoden pakotteiden aikana Yhdysvaltojen osuus Venäjän
taloudessa ei ole vähentynyt vaan päinvastoin kasvanut. Tänä vuonna odotetaan
markkinoiden kasvavan 44%. Sijoittajat ovat kyllästyneitä sanktioihin. Sanktioista
on tietenkin ollut haittaa, mutta Venäjälle paljon vähemmän kuin Euroopalle.
Eurooppalaisten laskelmien mukaan sanktiot ovat aiheuttaneet Euroopalle jo yli
50 miljardin euron tappiot. Niin myös Suomelle vaikka Suomessa yritetään
väittää, että sanktioista on ollut haittaa hyvin vähän. On kirjoitettu, että
Suomi on yksi eniten sanktioista kärsinyt valtio Euroopassa.
Venäjälle on ollut myös hyötyä sanktioista. Se on pakosta
joutunut kehittämään omaa tuotantoaan. Varsinkin maataloudessa kehitys on ollut
huimaavaa. Venäjä on maailman suurin viljan viejä. Ennen kalaa tuotiin
maailmalta, mutta nyt sitä myös viedään Venäjältä varsinkin itään Kiinaan ja
Japaniin myös jalostettuina tuotteina. Kaikenlaisen lihan vienti on kasvanut ja
sitä viedään jopa Brasiliaan. Maitotuotteita, kuten esim. juustoa viedään ja
ihan uusia laatuja kehitetään. Lisäksi maataloustuotanto on puhtainta
maailmassa. Kaivosteollisuudessa erilaisten harvinaisten metallien,
jalometallien ja jalokivien tuotanto on huomattavaa. Teollisuustuotteissa
kehitys on ollut huimaavaa. Venäjä on maailman suurin ydinvoimaloiden
toimittaja. Sotateollisuuden tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Venäläiset aseet
ovat maailman parasta laatua. Modernia teknologiaa kehitetään huimaa vauhtia.
Kuten tiedetään Venäjä on yksi johtavista tietotekniikan kehittäjistä.
Yhteistyö Kiinan ja Intian kaltaisten valtioiden kanssa on varsin tiivistä.
Avaruusteknologiassa Venäjä on johtava valtio. Vaikka Venäjä on yksi
suurimmista öljyn ja kaasun toimittajista venäjän talous ei ole enää riippuvainen pelkästään niiden
toimittamisesta.
Presidentti Putin osallistui foorumiin ja myös
lehdistötilaisuuteen. Häneltä kysyttiin paljon. Sanktioista hän totesi edellä
mainitun lisäksi, että "Yhdysvaltalaiset yritykset sijoittivat paljon
varoja Venäjään tiettyihin projekteihin, mutta sitten heidät pakotettiin
sanktioiden ansiosta jättämään nämä projektit kesken tappiolla. Näin he
rankaisivat itseään ja ampuivat omaan jalkaansa". Kysyttiin myös Venäjän
kansallista hyvinvointirahastosta, jota oli kertynyt öljy- ja kaasualan
tuloista. Osaahan tästä ei koskaan käytetty. Putin vastasi "Meillä ei ole
tarkoitus kuluttaa tätä rahaa hinnalla millä hyvänsä. Tarvitsemme tuloksen, joka
tulisi ilmaista talouskasvun nopeutena, työn tuottavuuden kasvuna ja viime
kädessä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, heidän todellisten tulojen
kasvuun." Ympäristön saastumisesta kysyttiin myös, koska se oli
muodikasta. Putin vastasi " Venäjän energiatase on yksi vihreimmistä
maailmassa. Jos tarkastelemme energia-alamme rakennetta, näemme siellä
merkittävässä osassa vesivoiman, ydinenergian ja kaasuntuotannon.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa kivihiili on tärkein lämmönlähde. Tästä huolimatta
Venäjää kehotetaan luopumaan kaasun käytöstä. Tämä on aika outoa, koska se on
puhtain hiilivetyaine." Ja edelleen... "Yhdysvallat edistää kilpailussa
liuskeöljyn ja -kaasun tuotantoa, joiden valmistusprosessissa käytetään suuria
maanalaisia hydraulisia menetelmiä, joita ei voi missään nimessä kutsua
ympäristöystävällisiksi. Joillakin alueilla, joilla tuotetaan liuskeöljyä,
kansalaiset eivät saa vettä hanasta, vaan mustaa lietettä. Seuraamme
prosessia." Venäjällähän on varmasti maailman isoimmat liuskeöljy ja -
kaasuesiintymät.
Tietenkin kysyttiin myös Ukrainasta ja Brexitistä, mutta
Putin oli sitä mieltä, että se on jokaisen maan sisäinen asia. Kysyttiin myös
Natosta, johon presidentti vastasi suurin piirtein: "Yhdysvallat on
sanonut, että olemme sateenvarjo sinulle Venäjän uhkaa vastaan, mutta sinun on
maksettava siitä. Nykyään tämä ei toimi kovin hyvin, huolimatta Ukrainan
ongelmista, Krimissä ja Donbassissa tapahtuvista spekuloinneista. Yhä useammin
esitetään väitöksiä siitä, että Minskin sopimuksia olisi tarkistettava.
Donbassin erityisasemaa koskeva laki tulisi korvata toisella, niin kuin
presidentti Zelenski sanoi, mutta en todellakaan tiedä miten. Se ei ole minulle
selvää, eikä kysyjällekään ole selvää ja jos se ei ole Zelenskille
itselleenkään selvää, niin mikä se pitäisi olla? Edellisestä sovittiin
Donbassin kanssa. Mikään muu laki, josta ei ole sovittu Donetskin ja Luhanskin
kanssa ei toimi. Ne johtavat vain umpikujaan. Kaikki ymmärtävät, että Venäjä ei
aio hyökätä ketään vastaan. Venäjän uhka on keksintö niille, jotka saavat
hyötyä ja etua siitä. Tällainen retoriikka on laantumassa. Venäjä jatkaa
suhteiden rakentamista kaikkiin maihin riippumatta siitä, kuinka näiden maiden
poliitikot suhtautuvat asioihin.
Olen kirjoittanut tällä kertaa parista ajankohtaisesta
jutusta, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. On tietysti lukioita,
jotka yrittävät yhdistää näitä toisiinsa, mutta se on turhaa. Voin palata vielä
asioihin myöhemmin.