LÄNSIMAINEN DEMOKRATIA
Olen viimevuosina tutkinut huvikseni käsitettä
"länsimainen demokratia". Olen tullut siihen tulokseen, että tämä
käsite on hyvin moninainen. Jos vertaa erilaisten maiden käsityksiä
demokratiasta saa hyvin erilaisia tuloksia. Vielä jos kysyy ihmisiltä mikä on
länsimainen demokratia ja mitä se pitää sisällään saa myös hyvin erilaisia
vastauksia. Olen tullut siihen tulokseen, että länsimainen demokratia tai
oikeastaan käsite "demokratia" käsitetään hyvin eri tavalla riippuen
siitä missä sitä kysytään ja keneltä sitä kysytään ja milloin sitä kysytään.
Olen tullut siihen tulokseen, että ns. "länsimainen demokratia" käsitteen
jokainen ihminen käsittää omalla tavallaan. Maailmassa ei ole yhtä yhteneväistä
käsitettä "länsimainen demokratia", vaan yhtä monta, kuin maailmassa
on ihmistä. Se on siis suhteellinen. Toki yhteisiä sanontoja löytyy, mutta
nekin jokainen käsittää omalla tavallaan. Sananvapaus, tasa-arvo, ihmisoikeudet
jne. jokainen ihminen käsittää omalla tavallaan. Usein se käännetään oman edun tai
oman yhteisön tavoitteluksi tai sitä käytetään hyväksi propagandassa. Eniten käsitettä
käytetään erilaisissa propagandatarkoituksissa. Olen kirjoittanut aiheesta
aikaisemminkin.
Venezuela on toinen Latinalaisen Amerikan valtio, jota
pidetään sosialistisena, vaikka valtiomuoto ilmoitetaan tasavallaksi.
Yhdysvallat on aloittanut muutama vuosi sitten vallanvaihdon Venezuelassa.
Venezuelan alueella on valtavat öljyvarat, kultavarat ja kivihiilen tuotanto,
joita Yhdysvallat havittelee itselleen. Tähän mennessä Yhdysvallat on
historiansa aikana suorittanut erään tiedon mukaan jo ainakin 51 vallanvaihtoa
Latinalaisessa Amerikassa, jota se on aina pitänyt omana takapihanaan. Näitä
ovat mm. Guatemala, Nicaragua, Panama, Haiti, Chile, Kolumbia, Dominikaaninen
tasavalta, Brasilia, Argentiina, Grenada ja moni muu. Joissakin vallanvaihto on
tapahtunut useaan kertaan, Venezuelassa peräti 14 kertaa. Ainoastaan yksi
valtio on pystynyt vastustamaan tätä vallanvaihtoa. Valtio on Kuuba. Nämä
vallanvaihdot ovat yleensä tapahtuneet hyvin väkivaltaisesti ja jokaisessa
tapauksessa tavallinen kansa on saanut kärsiä eniten. Nyt Venezuelan kansa saa
kärsiä näistä toimista. Tämä on Yhdysvaltojen käsitys demokratiasta.
Nicolas Maduro on valmis neuvottelemaan
En paneudu Venezuelan historiaan. Totean vain, että
Venezuelan edellinen presidentti Hugo Chavez alkoi ajaa maataan kohti
sosialismia. Hänen yhtenä päämääränään oli jakaa öljyrahoja tarkoituksena
parantaa köyhien elinolosuhteita Venezuelassa. Toisena tarkoituksen oli
irrottaa Venezuela Yhdysvaltojen vaikutusvallan alta. Tämä sosialismi ei
sopinut Yhdysvalloille, joka ryhtyi Chavezin ja Venezuelan vastaisiin toimiin.
Yhdysvallat järjesti erilaisia kauppasaartoja ja kielsi kansainvälisiä
rahalaitoksia lainaamasta enää rahaa Venezuelalle jne. Chavesilla oli kuitenkin
suuri kansansuosio. Hän kuoli kesken presidentinkauttaan 2013 syöpään. Tilalle
valittiin vaaleilla 2013 nykyinen presidentti Nicolas Maduro, joka jatkoi
Chavesin politiikkaa. . Vuonna 2018 Maduro voitti uudelleen presidentinvaalit.
Hänen äänimääränsä oli 67,8 prosenttia. Hänen päävastustajansa Henri Falconi
sai 21,2 prosenttia äänistä. Varsinkin Yhdysvaltojen
toimet ja öljyn hinnan lasku aiheuttivat Venezuelalle kuitenkin taloudellisia
vaikeuksia
Verrataanpa tätä Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin
vuonna 2016. Vaaleissa demokraattien Hillary Clinton sai 2,9 miljoonaa ääntä
enemmän kuin republikaanien Donald Trump. Clinton keräsi 65 844 954 ääntä ja
Trump 62 979 879 ääntä, Clintonin äänten
osuus oli 48,2 prosenttia ja Trumpin 46,1 prosenttia. Silti Trump voitti vaalit
ja tuli presidentiksi Yhdysvaltojen omituisen "länsimaisen demokraattisen"
vaalitavan takia. Maassa heräsi heti valtavia mielenosoituksia Trumpia vastaan.
Herää heti kysymys, miksi muilla valtioilla ei olisi oikeutta vaatia Clintonia
presidentiksi Trumpin tilalle tai uusia vaaleja? Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta
Yhdysvaltojen historiassa, kun maahan valittiin presidentti, joka oli saanut
vaaleissa vähemmän ääniä. Edellisellä
kerralla näin kävi vuoden 2000
presidentin valeissa George Bush sai yli puoli miljoonaa ääntä vähemmän kuin
demokraattien Al Gore, mutta silti Bushista tuli presidentti. Aikaisemmin oli
tapahtunut jo ainakin kolme kertaa, että vähemmän ääniä saanut tulee
presidentiksi. Tämä on sitä "länsimaista demokratiaa", jonka olen
oppinut ymmärtämään.
15. -16 tammikuuta alkoi Venezuelan netissä ja
sosiaalisessa mediassa agitaatiokampanja, josta heti näkee kuka on sen takana.
Mutta siirrytäänpä takaisin Venezuelaan. Maassa oli nostettu
oppositio, joka sai rahoitusta ja kiihotusta Yhdysvalloista ja ryhtyi
järjestämään protestiaaltoja Maduroa vastaan ja väittämään vaaleja laittomiksi.
Nyt sitten tämän vuoden 15. - 16. tammikuuta alkoi netissä ja sosiaalisessa
mediassa agitaatiokampanja, jolla ihmisiä kutsuttiin kaduille juhlapäivänä 23.
tammikuuta 2019. Tähän kohtaan ilmestyi 35-vuotias Juan Guaido oppositiojohtajaksi.
Hän on opiskellut Yhdysvalloissa George Washingtonin yliopistossa ja on kuin
luotu Yhdysvaltojen käsinukeksi. Ennen nykyisiä toimiaan hän vieraili lukuisia
kertoja Yhdysvalloissa saamassa neuvoja toimilleen. 23. tammikuuta alkoivat
sitten mielenosoitukset presidentti Maduroa vastaan. Mielenosoittajien joukkoon
oli hivutettu väkivaltaisia tyyppejä, jotka aiheuttivat väkivaltaa
tarkoituksella kiihottaa mielenosoittajia. Myös Maduron kannattajia tuli
kadulle osoittamaan mieltään Maduron puolesta. Tämä oli rauhallista porukkaa. Mutta
maailman huomio kiinnitettiin enemmän Maduron vastustajiin, jotka käyttivät
kiviä, polttopulloja ja muita aseita poliiseja vastaan. Kuolonuhreilta ei olla
vältytty. Tiettävästi kannattajia ja
vastustajia on yhtä paljon ja toistaiseksi ne eivät ole kohdanneet vastakkain toisiaan.
Maduron puolesta ja vastaan osoitetaan mieltä.
Toistaiseksi molempia on suurin piirtein yhtä paljon.
Juan Guaido julisti 23.1.2019 itse itsensä Venezuelan uudeksi
presidentiksi. Nyt Venezuelalla on siis kaksi presidenttiä. Yhdysvallat
ilmoitti heti tunnustavansa hänet, samoin tekivät Kanada, Australia ja muutamat
muut valtiot. Euroopassa Britannia, Ranska, Saksa ja Espanja tekivät samoin. Näin
teki myös Suomi. Venäjä, Kiina, Turkki,
Italia ja muutamat muut valtiot ilmoittivat tuomitsevansa Yhdysvaltojen
puuttumisen Venezuelan sisäisiin asioihin. Toistaiseksi Venezuelan armeija on
pysynyt Maduron takana. Madurolla presidentin kausi kestäisi vielä viisi vuotta. Ihmettelen tässä
sitä, että Ranskassa on ollut väkivaltaisia mielenosoituksia presidentti
Emmanuel Macronia vastaan jo viikkotolkulla eikä kukaan vaadi Ranskaan uusia
presidentinvaaleja. Macaronin kannatus tällä hetkellä on noin 22 prosenttia Keltaisia
liivejä ja Punaisia nyrkkejä on osoittamassa mieltään yhtä paljon, kuin
Venezuelassa mielenosoittajia. Ihan yhtä hyvin Marine le Pen voisi nousta
torille ja sanoa, että hän on Ranskan uusi presidentti. Tämä on tätä
"länsimaista demokratiaa" parhaimmillaan. Minäkin voisin tehdä niin,
että kerään kavereitani, menen eduskuntatalon rappusille ja julistan itse itseni
Suomen tasavallan uudeksi presidentiksi.
Seurauksena yhdysvallat määräsi Venezuelalle pakotteita
ja varat ja tilit jäädytettäviksi. Guaido ilmoitti saaneensa nämä varat käyttöönsä.
Tätä seurasi Britannia, joka määräsi Venezuelan kahdeksan miljardi kultavarat
käyttökieltoon. Ensimmäisenä herää heti kysymys mikä oikeus on vieraalla
valtiolla kieltää toisen valtion varoja ottamasta omaan käyttöönsä? Vastavetona
Maduro sulki Guaidon tilit ja laittoi hänet maastapoistumiskieltoon.
Kolumbialla on vanhastaan huonot välit Venezuelan kassa ja siellä on
Yhdysvaltalaisia sotilastukikohtia. Kolumbia sulki rajansa Venezuelalta ja
samoin teki Brasilia. Yhdysvallat vaatii uusia presidentinvaaleja Venezuelaan. Venäjä
ja Kiina ovat ilmoittaneet, että millä oikeudella Yhdysvallat sekaantuu suvereenisen
valtion sisäisiin asioihin? Venäjää syytetään sekaantumisesta Yhdysvaltojen
vaaleihin, mutta Yhdysvallat saa vapaasti sekaantua muiden valtioiden
vaaleihin. Mutta tämä kaikkihan on selvää, tämä on sitä "länsimaista
demokratiaa"!
John Bolton on Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden
neuvonantaja kädessään lehtiö.
Lehdistö huomasi mitä lehtiössä luki: Afganistanissa
neuvottelut, 5 000 sotilasta Columbiaan.
Yhdysvallat joutui lähtemään Syyriasta, koska koki selvän
tappion siellä, sekä on luvannut lähteä Afganistanista, koska ei hallitse enää
tilannetta siellä. Myös tilanteet Irakissa, Pakistanissa ja Libyassa ovat
Yhdysvalloille ongelmallisia. Mutta nyt on suuri tilaisuus näyttää vielä
maailmalle ja korjata tilanne. Kyllä me vielä pystymme! Venezuela on ihan siinä
takapihalla ja siellä on satumaiset öljy- ja muut varat. Monta iskua samalla
kertaa. Mutta jotenkin tuntuu, että tämä on heikkouden osoitus. Muualla ei enää
pystytä joten näytetään maailmalle omalla takapihalla, että vielä täällä löytyy
voimaa. Omalla takapihalla on helppo tapella. Mielenosoitukset, kiihotuksen
kulloisenkin valtion johtajia vastaan ovat tyypillisiä toimia, joita
Yhdysvallat on käyttänyt eri valtioiden kaatamisyrityksissä. Tarkoituksena on
nostaa väkivaltaa ja lisätä valtion vastustusta kansalaisten joukossa, jotka
itse asiassa eivät tunne asian oikeaa laitaa. Lopulta voidaan käyttää
väkivaltaa tai suoranaista sotilaallista toimintaa. Lopputulos voi olla hirveä,
kuten olemme saaneet nähdä esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa,
Libyassa ja ennen näitä monessa muussa valtiossa maailmalla 1800 luvulta
lähtien. Yhdysvaltojen demokratiaan
kuuluu syyttää Venäjää puuttumisesta Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin, mutta
minkäänlaista epäröintiä ei ole puuttua Venezuelan vaaleihin tai muiden Latinalaisen
Amerikan hallitusten kaatamiseen. Tämä on sitä amerikkalaisten
"länsimaista demokratiaa " parhaimmillaan.
Trump ilmoitti, että hän ei neuvottele, vaan voi hyvinkin
käyttää sotilaallista voimaa Venezuelaa vastaan.
Venäjä ja Kiina ovat Venezuelan nykyisen hallinnon
puolella ja moni muu valtio osoittaa solidaarisuuttaan. Mutta Venezuela on
kaukana. On paljon pohdittu millainen ratkaisu tulee olemaan? Pysyykö Armeija
Maduron takana, nouseeko kansa kapinaan,
synnyttääkö Yhdysvallat
sisällissodan, pakeneeko Maduro jonnekin, hyökkääkö Yhdysvallat sotavoimin
maahan ehkä liittolaisineen, onko Maduron kohtalo samanlainen, kuin Saddam
Husseinin ja Muammar Gaddafin? Jokaisessa tapauksessa kansa saa kärsiä. Globaalia
oikeudenmukaisuutta tässä on turha odottaa. Monet valtiot asettuvat voittajan
taakse. Maduro tarjosi neuvotteluja Trumpin kanssa, mutta Trump kieltäytyi
totaalisesti. Sen sijaan hän ilmoitti, että Yhdysvallat voi hyvinkin käyttää
sotilaallista voimaa Venezuelaa vastaan. Olen tullut siihen tulokseen, että
esimerkiksi Venezuela osoittaa, että ns. "länsimainen demokratia" on
vain niillä, joilla on voimaa ja väkivaltaa käyttää sitä. Muille se ei kuulu.
Sitten vanha hyvin kuuluisa ja kaunis laulu, josta
varmaan monikaan ei tiedä. Ensimmäinen on suomeksi esitettynä, toinen on
alkuperäinen Harry Belafonten esittämä:
Harry Belafonte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan ennen julkaisua!