Kirkasotsainen mies

MUSTIA AUKKOJA SUOMEN HISTORIASSA, OSA 1

Jokaisen maan historiassa on mustia aukkoja. Usein ne värittyvät maan sen hetkisen politiikan mukaan, jossa eletään. Mielipiteitä on usein muokattu tarkoituksellisesti vuosien tai vuosikymmenien ajan. Niistä on muodostunut ikään kuin historiallisia faktoja. Usein ne ovat hyvin yksisilmäisiä. Näin on myös Suomessa. Ajattelin tarkastella lähinnä kahta Suomen historian mustaa aukkoa.

Vapaussotamyytti = luokkasota

Ensimmäinen on Suomen luokkasota, jota kutsutaan myös sisällissodaksi tai kansalaissodaksi 1918. Suomen luokkasota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan taistelleen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Tämä on virallinen selitys. Sodan onnettomat jälkiseuraukset ovat edelleen selvittämättä.

Tosiasiassa sota oli luokkasotaa, jossa osallisina olivat köyhät torpparit ja työläiset, joita kutsuttiin punakaartilaisiksi ja toisaalta Pohjanmaalta lähteneet talonpojat, joita kutsuttiin valkoisiksi. Keksittiin "vapaussota"-valhe, jolla pohjalaiset saatiin liikkeelle. Sen enempää sodan vaiheita kuvailematta totean vain, että jo alusta asti oli selvää valkoisten voitto. Heitä johtamassa oli ammattisotilas Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka oli palvellut Venäjän armeijassa upseerina yli kolmekymmentä vuottaja osallistunut Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan toimien tällöin Venäjän armeijan upseerina. Siispä sotakokemusta löytyi. Lisäksi nationalististen ja separatististen piirien toimesta lähetettiin Suomesta 1915 – 1918 nuoria miehiä Saksan armeijaan saamaan sotilaskoulutusta. Heitä kutsutaan jääkäreiksi ja pääosa palasi Vaasan kautta 1918 sisällissotaan valkoisten joukkoja johtamaan. Punaisilla, aseisiin tottumattomilla, vailla huoltoa toimineilla, ei juuri ollut minkäänlaista sotakokemusta.

Siispä tämä luokkasota oli jo etukäteen tuomittu tietämäämme lopputulokseen. Kaiken kruunasi saksalaisten sotajoukkojen maihinnousut Hangossa ja Loviisassa keväällä 1918. Heillä oli jo monen vuoden sotakokemus. Näiden perusteella punaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Maassamme oli vielä venäläisiä joukkoja, mutta heitä oli kielletty osallistumasta sisäisiin kiistoihimme. Heiltä punaiset saivat jonkin verran aseita, mutta varsinaisiin taisteluihin venäläiset joukot eivät osallistuneet. Mustaan aukkoon kuuluu, että saksalaisten osuutta vähäteltiin ja venäläisten joukkojen osuutta valehdellen liioiteltiin. Tätä väitettä käytettiin tarkoituksellisesti: sillä saatiin Pohjanmaan talonpojat nostamaan aseensa suomalaisia torppareita vastaan. Valheella synnytettiin käsite "vapaussota".

Keskitysleirit - suomalainen vientituote?

Voittanut valkoinen osapuoli käynnisti käsittämättömän laajat kostotoimet. Varsin kuvaavaa oli, että punaiset naissotilaat, joilla oli pitkät housut päällä, oli tavattaessa ammuttava heti ilman oikeudenkäyntiä. Kuolleista noin 16 prosenttia oli alaikäisiä, 14–20-vuotiaita. Nuorimmat uhrit olivat alle vuoden ikäisiä. Nuorin kuollut lapsisotilas oli tiettävästi kahdeksanvuotias punakaartilaispoika. 0–15-vuotiaita teloitettiin kaksikymmentä, muuten surmattuja ja eri tavoin kuolleita oli yli 300, joukossa yksi kuoliaaksi kuristettu vauva. Kaksi kolmannesta lapsista oli punaisia, loput sekä valkoisia että mihinkään ryhmään kuulumattomia. Lapsia surmattiin vielä sodan päätyttyäkin perheidensä kanssa.

Kymmeniä tuhansia suomalaisia suljettiin keskitysleireihin, joissa kidutuksilla ja teloituksilla nälkiinnytettyjä siviilejä surmattiin määrin, jollaisista puhutaan yleensä kansanmurhien yhteydessä. Valkoisen terrorin seurauksena sisällissodastamme, luokkasodastamme, tuli väestömäärään suhteutettuna yksi maailman verisimmistä. Tammisaaressa saattoi tuolloin olla maailman ensimmäinen keskitysleiri, mikä innovaation malli levisi sitten Neuvostoliittoon 1920-luvulla "vankileirien saaristoksi" ja 1930-luvulla Saksaan tunnetuin seurauksin. Lopulta kansainvälinen paheksunta pakotti lopettamaan keskitysleirit. Absurdina yksityiskohtana Suomesta yritettiin tehdä kuningaskuntaa hankkimalla Suomeen saksalainen prinssi.

Punaisten puolelta oikeudenmukaisuus jäi toteutumatta. Ei köyhällä ollut Suomessa puolustajaa eikä hänen mielipiteillään ilmaisuvapautta. Voittaneen puolen tulkinta jäi vallitsevaksi. Voittajien tulkinta perustui valheelle, jonka puolustelu on synnyttänyt aina uusia epärehellisyyksiä ja valheita aina tähän päivään saakka. Tällä valheella on nimi "vapaussota". Ilman valhetta pohjalaiset talonpojat eivät olisi lähteneet taistelemaan suomalaisia köyhiä torppareita ja työläisiä vastaan.

 Menehtyneistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Valkoisten käsissä kuoli punaisia teloitettuna ja vankileireillä suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden jo antauduttua.

Kuten jo kirjoitin kansalaissota-luokkasota oli asukaslukuun suhteutettuna maailman verisimpiä. Valkoisten puolen väkivaltaisuuksia ja ylilyöntejä ei ole tähän päivään mennessäkään tuomittu puhumattakaan rankaisemisesta. Valkoisten puolella sadistinen mielivalta sai jatkua. Mannerheimin lupa jakaa pikatuomioita paisutti teloitettujen määrää ja antoi valkoisen puolen mielivallalle siunauksen. Sitten joulukuussa 1918 kaikki valkoisten terroritoimet armahdettiin pääministeri Svinhufvudin hallituksen toimesta. Tämä osaltaan myös rohkaisi halukkaita sadistisia piirejä vielä kauan jatkuneisiin terroriotteisiin punaisia kohtaan ja suoranaisiin ihmisjahteihin.

Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina. Sisällissodan jälkeen sen tapahtumiin liittyvät väkivaltaisuudet jatkuivat vielä usean vuoden ajan. Tutkija Marko Tikka on laskenut, että kesän 1918 ja vuoden 1921 lopun välillä Suomessa tapahtui noin 300 poliittiseksi luonnehdittavaa väkivallantekoa, joissa sai surmansa 226 ihmistä. Venäjän tuki oli valhetta, jota käytettiin väkivallan puolustamiseksi. Tästä nousi käsite "vapaussota", jota myöhemmin on käytetty erilaisiin poliittisiin tarkoituksiin.

Poliittisista vasemmistolaisista ajatuksistakin seurasi syrjintää työnsaannissa, oikeuksien loukkauksia, vangitsemisia ja eristämistä vankiloihin ja keskitysleireihin pitkiksikin ajoiksi, kiduttamista ja teloituksia. Tällainen käytäntö loi yhteiskuntaan ilmapiirin, jossa poikkeavien ajatusten esittäminen koettiin uhaksi. Näin luotiin yhden totuuden Suomi. Vapaussotamyytti kasvoi vain yhden totuuden sallivaksi militaristimyönteiseksi opiksi.

Pieni yksityiskohta

Kohta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle ja liittyy Suomen itsenäisyyteen ja Venäjän vallankumoukseen. On ihmetelty miksi Mannerheim ei hyökännyt Pietariin 1919 vaikka Neuvostoliitto oli heikoimmillaan. Suomalaiset valkoiset olivat vain n. 30 kilometrin päässä Pietarista. Monien historioitsijoiden mielestä se olisi voinut olla ratkaiseva bolsevikkien tuhon kannalta. Jopa Lenin ilmaisi "Oli aivan varmaa, että vähäisinkin apu Suomen suunnalta olisi ollut riittävä ratkaisemaan Pietarin kohtalon". Neuvostobolshevikeilla oli hallussaan käytännöllisesti katsoen vain Pietari lähialueineen ja Moskova lähialueineen. Lännestä hyökkäsivät ranskalaiset ja puolalaiset, etelästä Eteläisen armeijan komentaja Anton Denikin kasakka-armeijoineen, idästä amerikkalaiset, tsekit ja ranskalaiset ja ennen kaikkea japanilaiset, Siperiasta vara-amiraali Aleksandr Koltsak, pohjoisesta Kuolan niemimaalta ranskalaiset ja ennen kaikkea britit sekä Pietaria kohti brittiläisten tukemat virolaiset Kenraali Nikolai Judenitsin johdolla. Tämä kaikki näin yksinkertaisesti selostettuna menemättä yksityiskohtiin.

Selitys voi olla siinä, että jos valkoiset olisivat voittaneet Suomi ei olisi saanut itsenäisyyttä. Nimittäin Venäjän keisarikunta oli yhtenäisvaltakunta, josta perustuslaillisesti ei voinut erota, kuten esimerkiksi liittovaltiosta. Kenraali Judenits asui Suomessa Mannerheimin vieraana 1918 ja selosti Mannerheimille, että kukaan valkoisten kenraaleista ei olisi hyväksynyt Suomen itsenäistymistä ja ennen kaikkea Koltsak. Voidaan miettiä ja polemisoida, mikä merkitys Stalinin ehdotuksella ja Leninin antamalla Suomen itsenäistymisen hyväksymisellä on ollut Suomen ja Neuvostoliiton syntymiseen. Jos Mannerheim olisi hyökännyt Pietariin olisimmeko olleet yhä tänä päivänä Venäjän osa?

Suomi saksalaisten luomus?

Itsenäisyyden tunnustamista seurannut aika ei kuitenkaan ollut rauhanaikaa, eikä itsenäisyyden aikaa. Tuon Suomen ei tarvinnut kunnioittaa maamme itärajaa, vaan heimoaktiivit kävivät vuosikausia junailemassa heimosotia Neuvostoliiton puolella. Tehtiin laittomia sotaretkiä rajan taakse itään ja sivistyneistö oli saksalaisen kulttuurin vaikutuksen alaisena vaikka ei saatukaan saksalaista kuningasta. Suomesta muodostui päätukikohta 1920 ja 1930 luvuilla Neuvostoliiton vastaisille toimille. Suomesta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta järjestettiin laittomia ja salaisia sabotaasi ja vakoilutoimia nuoreen Neuvostoliittoon. Helsinki ja varsinkin Viipuri olivat vilkkaana alustana näille toimille.

Demokratiasta ei ollut tietoakaan. Esimerkkinä vain Lapuan liike, kommunistivainot, kommunistisen puolueen kieltäminen ja kyyditykset, jopa entinen presidentti Ståhlberg kyyditettiin siinä sivussa. Saksalaisvaikutus oli vahvaa. Kehitettiin fasistiset liikkeet AKS (Akateeminen karjalaseura), IKL (Isänmaallinen kansanliike) ja puolifasistiset Suojeluskunta ja Lotta Svärd (svärd = miekka) järjestöt 1919. Itse asiassa tämä tarkoitti myös massamittaista naisten militarisointia, johon kuului yli 200 000 naista. Toisinajattelijoiden vainoamisen ja punaisten ja heidän lastensa kiusaamisen sallivassa Suomessa militaristisesti järjestäytyneet tytöt ja äidit oli nähtävä tämän yhteiskunnan toiminnan luonnollisena osana. Laki ei suojannut toisinajattelevia eikä mielivalta heitä kohtaan ollut rangaistava teko, vaan heidän loukkaamisensa oli isänmaallinen teko. Köyhien puolustajat leimattiin kommunisteiksi, eikä sellaisen esittäjällä tarvinnut olla ilmaisuvapautta vallanpitäjien mielestä

Yritettiin militarisoinnin maailmanennätystä ja muualla sivistyneessä maailmassa oudosta rauhanaikaisesta naisten järjestelmällisestä militarisoinnista on meillä tehty arvostelun yläpuolella oleva tabu, jota vielä tänäkään päivänä ei saa kummastella, vaikka järjestön kieltämisestä on kulunut jo yli 60 vuotta. Nationalististen suomalaisten toimesta haluttiin väkisin tehdä sotilaskansa. Urheilutoiminta alistettiin valmistautumiselle sotatoimiin. Kirjoissamme ja kirkoissamme kaikui ristiretkiyllytys valitulle kansalle.

Koko itsenäisyyden ajan auktoriteetit ja johtajat ovat tietoisen valinnan tuloksena ottaneet isänmaalliseksi tehtäväkseen esittää venäläiset naapurimme demonisoituina epäihmisinä ja suomalaisten perivihollisina. Inhimillistä käyttäytymistä ei suomalaisten isänmaallisen kaksinaismoralistisen käytännön mukaan tarvitse ulottaa venäläisiin.

Suojelupoliisin edeltäjä Valpo (valtiollinen poliisi), joka perustettiin 1918, teki tiivistä yhteistyötä Saksan vastaavan järjestön kanssa. Vaikka Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, tiivistä yhteistyötä jatkettiin. Tämä on pyritty salaamaan ja onnistuttiinkin varsin hyvin. Saksalaisten käsitys 1930 luvulla oli, että Suomi itsenäisenä valtiona oli saksalainen luomus. Maa olisi luotu saksalaisten sotilaiden verellä. Syntyi ajatus Suur-Saksasta ja Suur-Suomesta. Lapualaiset lähtivät ajamaan Suur-Suomi ajatusta 1933. Viron kanssa Suomi suunnitteli Suomenlahden sulkemista sen kapeimmasta kohdasta rannikkotykistön ristitulen, panssarilaivojen ja sukellusveneiden avulla. Saksalta oli kielletty sukellusveneiden valmistus tai suunnittelu, mutta asia kierrettiin tekemällä yhteistyötä Suomen kanssa. Jatkan juttua seuraavassa blogikirjoituksessani!

Tärkeimpiä lähteitä:

Lukuisia Mannerheimin elämänkertoja, mukaan luettuna hänen omat muistelmansa elämästään.

Kaikkien Suomen presidenttien elämänkerrat vuosilta 1917 - 1945

J K Paasikiven elämänkerta osat 1 - 5

Tuulikki Pekkanen, Seppo Rustanius: Punavankileirit 1918 : suomalainen murhenäytelmä   

Pekka Railo: Valkoisten vankina

Osmo Hyytiä: Suomi ja Hitlerin Saksa 1933 -1935

Juhani Suomi: Talvisodan tausta

Aarni Krohn: 30.11.1939; talvisodan ensimmäiset tunnit

Max Jakobson: Diplomaattien talvisota

Kolme Stalinin elämänkertaa kaikki englantilaiset asiantuntijoiden kirjoittamia

Lukuisia teoksia Suomen historiasta.

Lukuisia teoksia Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta sekä maailman historiasta

Kansan Arkiston sivut
http://www.kansanarkisto.fi/kanssota/

http://www.kansanarkisto.fi/punaliput/perinne.html

Lukuisia lehtijuttuja ja muita lähteitä.