SUOMI SOTIEN JÄLKEEN
YYA-sopimuksen
allekirjoitustilaisuus 6.4.1948. Allekirjoittamassa Vjateslav Molotov.
Vasemmalla Neuvostoliiton edustajia, Keskellä Josiv Stalin, oikealla Suomen
edustajat, joiden joukossa mm. Urho Kekkonen
Jatkan sarjaani, jossa olen käsitellyt toisen
maailmansodan vaikutuksia Suomeen ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen.
Pakostakin kirjoituksestani jää pois paljon yksityiskohtia, mutta otan mukaan joitakin
välttämättömiä aineksia ja uusia näkökulmia aiheisiin. Edelliset sarjan osat
ovat Jokaiselle kykyjensä mukaan,
kaikille tarpeittensa mukaan ilm.13.8.2019, 80 vuotta ilm. 18.8.2019, Talvisota
ilm. 25.8.2019 ja Jatkosota ilm.
7.9.2019. Tässä sarjassa yritän käsitellä asioita näkökulmista, joita harvoin
otetaan esille. Monet ovat varmasti eri mieltä kanssani. Olen kirjoittanut
tämän sarjan sen pohjalta, että harrastan historian tutkimista ja
elämänkertojen lukemista. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta Suomen
jatkosodan loppumisesta.
Kuten kirjoitin edellisessä osassa Suomi selvisi toisesta
maailmansodasta ihmeen vähillä jälkiseuraamuksilla vaikka hävisi sodan.
Alueellisia menetyksiä oli vain alueita Karjalassa, Viipurin kaupunki, Petsamon
nikkelikaivokset ja yhteys Jäämerelle, Suomen lahden saaria sekä Sallan alue. Porkkala
jouduttiin vuokraamaan 50 vuodeksi, mutta tämäkin aika lyhennettiin myöhemmin. Suomea
ei miehitetty. Sotarikollisia ei hirtetty, kuten muissa valtioissa. He saivat
vain lieviä vankeustuomioita ja suurin osa ei saanut mitään jälkiseuraamuksia.
Mannerheim pakeni Sveitsiin, mutta häntä vastaan ei edes nostettu mitään
syytettä. Sotakorvauksia jouduttiin maksamaan 300 miljoonan dollarin edestä,
mutta tätäkin kevennettiin myöhemmin. Sotakorvauksista oli hyötyäkin, koska
siitä seurasi se, että Suomi joutui kehittämään raskasta teollisuuttaan, josta
tuli myöhemmin Suomelle paljon hyötyä. Erityisesti tästä hyötyi
telakkateollisuus, mutta myös muu metalliteollisuus, joita jouduttiin pakon
edessä kehittämään. Sotakorvaukset Suomi maksoi kokonaan ainoana maailmassa.
Tämä muistetaan mainita usein, kun halutaan ilmentää suomalaista rehellisyyttä.
On vaikea sanoa onko siitä ollut hyötyä, mutta tätä on pidetty Suomessa
kunniakkaana asiana.
Mannerheim oli valittu 4.8.1944 presidentiksi ja tästä
alkoi rauhanprosessi. En mene rauhaprosessin yksityiskohtiin, koska siitä on
kirjoitettu varsin runsaasti. Kuitenkin terveydellisistä syistä Mannerheim
joutui matkustamaan leikattavaksi Tukholmaan ja sitten toipumislomalle Portugaliin.
Jotkut sanovat tätä pakomatkaksi, ettei hän joutuisi sotasyylliseksi
oikeudenkäynteihin. Maaliskuussa 1946 hän erosi presidentin virastaan ja muutti
Sveitsiin, jossa ryhtyi sanelemaan elämänkertaansa, joka suoraan sanoen on
hyvin epätäydellinen ja ei kovin rehellinen. Usein sanotaan, että mikään ei
valehtele ihmisestä niin paljon, kuin itse kirjoitetut elämänkerrat. Mannerheimin
sankari koko hänen elämänsä ajan oli Venäjän keisari Nikolai II ja hän ei
koskaan päässyt irti Venäjän keisarikunnasta.
Elämänsä loppuun asti hän kantoi mukanaan Keisari Nikolai II:n
muotokuvaa. Mannerheim kuoli 27.1.1951 (28.1.1951).
Carl
Gustaf Emil Mannerheim pakeni Sveitsiin.
Mannerheimin jälkeen Suomen presidentiksi valittiin
maaliskuussa 1946 J. K. Paasikivi. Paasikivellä oli Moskovassa varsin hyvä
maine. Hän ymmärsi, että olisi Suomen etujen mukaista luoda hyvät ja
luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon. Rauhansopimus allekirjoitettiin
voittajavaltioiden kanssa Pariisissa 10. helmikuuta 1947. Voittajavaltiot,
jotka allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, olivat Neuvostoliitto,
Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. 6. huhtikuuta 1948 allekirjoitettiin Neuvostoliiton
kanssa sopimus Ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta eli
legendaarinen ns. YYA-sopimus. YYA-sopimuksella on huono maine, mutta moni ei
tule ajatelleeksi, että tämä takasi Suomeen rauhan todella moniksi vuosikymmeniksi.
Paasikivi valittiin toiselle kaudelle presidentiksi 1950. Suomi liittyi 1955
Pohjoismaiden neuvostoon sekä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Yksi Paasikiven uran
huipentuma oli syksyllä 1955 tehty matka Moskovaan, jolloin Porkkalan
vuokra-alue palautettiin Suomelle. Paasikiven saavutuksiin kuuluu myös, että
sotakorvausten maksuaikaa pidennettiin ja nimellisarvoa alennettiin 300
miljoonasta dollarista 226,5 miljoonaan dollariin. Viimeinen sotakorvausjuna
meni rajan yli 18. syyskuuta 1952. Sotakorvausjärjestelmä perustui
tavaratoimituksiin, ei käteismaksuihin. Tämä oli selvä Suomen etu ja teollisuutta
kehittävä vaikutus, josta oli myöhemmin valtavasti hyötyä, kuten tuossa jo
aikaisemmin kirjoitin. Suomen kehitys hyvinvointivaltioksi lähti käyntiin.
Vuonna 1956 Paasikiveä ei enää valittu presidentiksi.
Viimeinen sotakorvausjuna lähti Vainikkalasta 18.9.1952
Uudeksi presidentiksi valittiin 1956 Urho Kaleva
Kekkonen, josta tuli kaikkien aikojen pisimpään ollut presidentti Suomen historiassa.
Kekkonen jatkoi Paasikiven linjaa politiikassa. Tätä sanotaankin
Paasikivi-Kekkosen linjaksi. Linjaa pidetään puolueettomuuslinjana, jossa kuitenkin
otetaan Neuvostoliiton rajan turvallisuus huomioon. Kekkosella oli erittäin
hyvä suhteet Neuvostoliittoon ja henkilökohtaiset suhteet sen johtajiin mikä
johti siihen, että Suomi sai suhteellisen vapaat kädet toimia maailmassa.
Paitsi YYA-sopimusta Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi bilateraalinen
kaupankäynti. Tämä oli jatkoa metalliteollisuuspainotteisille sotakorvauksille
ja erittäin edullista Suomelle. Tämä mahdollisti suuria yksittäisiä teollisia
yhteistyöhankkeita, mutta myös ulkomaankauppaa se hyödytti. Esimerkiksi
öljytoimituksia Neuvostoliitosta voitiin myydä ulkomaille.
Kekkonen
ja Paasikivi
Maailmassa tajuttiin ihan hyvin, että Suomi kuului
Neuvostoliiton valtapiiriin ja kukaan ei kyseenalaistanut sitä. Tosin CIA salaa
yritti toimia ahkerasti Suomessa maan alla ja rahoitti erilaisia toimia ja
järjestöjä sekä yksityisiä ihmisiä Neuvostoliittoa vastaan.
Suomi-Neuvostoliitto-Seura (SNS), joka perustettiin jo heti 15. lokakuuta 1944
oli suurin seura maassa ja siihen kuuluivat kaikki suomalaiset silmäätekevät
henkilöt. Järjestön tehtävänä oli vaalia Suomen ja Neuvostoliiton välisiä
ystävällisiä suhteita ja sille muodostui vahva valtiollinen ja
puoluepoliittinen luonne. Lisäksi Suomessa oli ns. "Kotiryssä" tapa,
jossa jokaisella silmäätekevällä
poliitikolla oli oma "tukihenkilö" Neuvostoliiton
konsulaatissa. Tämä oli normaali-ilmiö tuolloin ja henkilö, jolla ei ollut omaa
"Kotiryssää" ei ollut mitään.
Urho Kaleva Kekkonen on todennäköisesti älykkäin Suomen
presidentti kautta historian. Hänen henkilökohtaiset suhteensa tuolloisen
Neuvostoliiton johtoon antoivat Suomelle käytännössä itsenäisyyden. Tämä
luottamus antoi Suomelle vapaat kädet esimerkiksi liittyä Eftan jäseneksi jo
1961. Samana vuonna 30. lokakuuta alkoi ns. Noottikriisi. Sanotaan, että
Noottikriisi oli Neuvostoliiton ja Kekkosen yhdessä suunnittelema tilaustyö
tarkoituksena kaataa Honka-liitto ennen vaalikampanjaa ja antaa Kekkoselle aihe
kaataa tuolloinen eduskunta. Kekkonen oli tuolloin matkoilla Yhdysvalloissa
eikä tullut edes kriisin aikana Suomeen. Näin kekkonen varmisti
uudelleenvalintansa. Tosin kaikki tutkimukset asiasta eivät ole yksimielisiä.
Yleismaailmallisesti katsottuna Suomi eli hyvin
turvallista elämää "Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton" kainalossa.
Läntinen sotilasliitto Nato perustettiin 1949 ja vastapainoksi perustettiin
itäinen Varsovan liitto 1955. Maailmassa vallitsi tasapaino kahden
sotilasliittouman välillä. Sanotaan,
että vielä koskaan maailma ei ollut niin turvallinen paikka elää. Tosin rauhan
katkaisi lyhytaikaisesti Kuuban ohjuskriisi 1962, joka johtui siitä, että
Yhdysvallat oli sijoittanut ydinohjuksia Turkkiin jolloin Neuvostoliitto lähti
tekemään samaa Kuubaan. Asia ratkaistiin sillä, että Yhdysvallat veti
ohjuksensa pois Turkista ja Neuvostoliitto Kuubasta. Tosin Yhdysvallat hyökkäsi
Vietnamiin ja alkoi Vietnamin sota 1961 - 1975, jota vastaan Suomessakin
osoitettiin mieltä. Yhdysvallat hävisi sodan mutta Suomi sai elää rauhassa
suuren Karhun kainalossa. Kuitenkin myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu,
että Yhdysvalloissa oli suunnitelmia hyökätä Neuvostoliittoon ydinohjuksin ja
lentokonein Suomen ilmatilan kautta ja Suomessakin oli kohteita, joihin olisi
käytetty ydinohjuksia ja ydinpommeja, mutta tätä ei koskaan rohjettu lähteä toteuttamaan.
Kaikki ymmärsivät, että tästä olisi voinut seurata ihmiskunnan tuho.
Urho Kaleva Kekkonen oli kahdeksas Suomen tasavallan
presidentti. Presidenttinä hän toimi yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen
1982, jolloin hän joutui eroamaan sairauden takia. Hän oli siis Suomen
historian pitkäaikaisin presidentti. Hänen seuraajakseen valittiin 1982 Mauno Koivisto. Vuonna 1988 Koivisto valittiin
toisen kerran presidentiksi. Koivisto korosti aluksi jatkavansa Kekkosen
linjaa, mutta hänen kykynsä eivät yksinkertaisesti siihen riittäneet. Hän oli heikko
presidenttinä ja idänsuhteet kovin heikot. Koiviston aikana alkoi Suomessa
presidentin valtaoikeuksien rajoittaminen, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Tämä
korostaa eduskunnan ja hallituksen vallan kasvattamista ja presidentin aseman
voimakasta kaventamista. Presidentti Koiviston aikana tapahtui myös suuria
mullistuksia maailmassa. Hänen aikanaan tapahtui Suomessa 1990-luvun alun suuri
lama, joka on Suomen historian pahimpia talouskriisejä, pahempi kuin 1930-luvun
lama Suomessa. Lamalla oli syvä vaikutus Suomen talouteen, erityisesti työllisyyteen,
kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Bruttokansantuote laski 13 % ja
työttömyys nousi 3,5 %:sta 18,9 %:iin, todellisuudessa vieläkin suuremmaksi.
Tästä Suomi ei ole vieläkään toipunut. Suoritettiin devalvaatio, joka osaltaan
pahensi monien kohdalla entisestään tilannetta. Syntyi pankkikriisi, joka
yksinkertaisesti hoidettiin väärällä tavalla. Se hoidettiin veronmaksajien
rahoilla vaikka tehokkain keino olisi ollut ottaa pankit valtion haltuun ja
myöhemmin sitten järjestellä asiat kuntoon. Mutta onneksi Koiviston
presidentinkausi päättyi 1994.
Kekkonen ja tuleva presidentti Mauno Koivisto.
Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. En ryhdy spekuloimaan
hajoamisen syitä, mutta seuraukset Neuvostoliitossa ja nuorella Venäjällä
olivat aluksi kaameat. Tässä tilanteessa Suomi olisi voinut itsenäistyä
täydellisesti, mutta Suomi liittyi EU:hun 1. tammikuuta 1995 ja menetti näin
itsenäisyytensä. Suomen kansa on kansa, joka ei osaa eikä halua olla
itsenäinen. Nyt Suomea hallitaan EU:sta Brysselistä käsin. Käytännössä Suomi ei
voi juuri päättää mistään asioista itsenäisesti, ei edes kesäaikaan
siirtymisestä. Varsinainen liittyminen ei tapahtunut enää Mauno Koiviston
aikana, mutta koko liittymistä edeltävä prosessi tapahtui hänen aikanaan.
Seuraavaksi presidentiksi valittiin 1.3.1994 Martti Ahtisaari. Hänen valintansa
oli kaksivaiheinen. Hänen aikanaan siis Suomi allekirjoitti
EU-jäsenyyssopimuksen. Ahtisaari ei
paljoakaan paneutunut Suomen sisäpolitiikkaan vaan viihtyi paljon ulkomailla.
Presidentin valtaoikeuksia kavennettiin voimakkaasti Ahtisaaren
presidenttikaudella. EU:hun liittymisen myötä eriarvoisuus alkoi kasvaa myös
Suomessa. Tuolloin syntyivät leipäjonot ja ovat siitä lähtien olleet normaali
ilmiö Suomessa. Suomi otti Euron käyttöön valuuttana 1.1.1999 ja käteisenä
2002. Monien asiantuntijoiden mielestä tämä oli suuri virhe. Mikään muu
Pohjoismaa ei näin tehnyt. Näin Suomi menetti mahdollisuuden määritellä oman
valuuttansa arvon. Vuoden 2000 presidentin vaaleihin Ahtisaari ei enää
osallistunut.
Martti Ahtisaari
Suomen olisi syytä yhä edelleen miettiä asemaansa ja
naapurisuhteitaan eri valtioihin. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta
jatkosodan loppumisesta. Tulen jatkamaan sarjaa.
Ohessa edellisten osien osoitteet:
Jokaiselle
kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan
80
vuotta
Talvisota
Jatkosota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tarkistetaan ennen julkaisua!