HARHATEILLÄ
Urheilut
on nyt urheiltu. Suomella meni hyvin. Suomi
oli sijalla 85 kahdella mitalillaan. Meidän
taaksemme jäi mitalitilastoissa vielä 8 valtiota. Norja pärjäsi pohjoismaista parhaiten,
mutta heillähän on näitä astmaatikkoja niin paljon. Ehkä Suomenkin kannattaisi
palkata astmaatikkoja joukkueeseensa varsinkin talviolympialaisiin. Tietysti
tärkein seikka nykyisissä olympialaisissa on raha ja toinen on olympialaisten
politisoiminen. Niinhän oli tälläkin kertaa. Yksi valtio ei saanut käyttää omaa
lippuaan ja kansallislauluaan vaikka menestyikin kohtalaisesti. Sitten jostakin
pikku-urheilijasta tehtiin poliittinen loikkari, josta uutisoitiin enemmän,
kuin tapahtuma olisi antanut aihetta. Tämmöiseksi tämä tärkein urheilutapahtuma
on mennyt. Semmoista se on
tämänpäiväinen urheilu. Mutta nyt voi palata jälleen rauhalliseen arkeen.
Mutta
nyt en kuitenkaan kirjoita urheilusta. Kirjoitan demokraattisesta valtiosta
keskellä Eurooppaa. Siellä on lasten koripallojoukkue, jonka nimi on
"Hitleristit". Valtio on ottanut käyttöönsä natsismin. Eurooppa ja
varsinkin Yhdysvallat näyttää hyväksyvän asian. Tai oikeammin he ovat ajaneet
asiat tarkoituksella tuohon pisteeseen. Tällä tarkoituksella on ydin ja se on
Venäjä. Tätä valtiota ja sen kansaa käytetään vain tuohon tarkoitukseen.
Kyseessä on Ukraina ja sen sijainti suoraan lähellä Venäjän ydinalueita.
Ukraina on loistava alusta käydä poliittista, taloudellista ja vaikka
todellista sotaa Venäjää vastaan. Venäjä on kasvanut liian voimakkaaksi
tekijäksi maailman politiikassa ja tätä Yhdysvallat pelkää. Se on taantunut
maailman johtavasta valtiosta "vain" yhdeksi kolmesta maailman
voimatekijästä. Kaksi muuta ovat Kiina ja Venäjä. Eurooppa on jo aikoja sitten
menettänyt asemansa maailman poliittisissa kiemuroissa ja on muuttunut
Yhdysvaltojen välineeksi, vasalliksi. Tässä sitä auttaa sotilasliitto Nato.
Ukraina
on yksi niistä harvoista valtioista nykyään joka hyväksyy natsismin. Varsinkin
nuoriso on kasvatettu siihen. Stepan Bandera oli ukrainalainen natsi, joka
johti ukrainalaista natsijärjestö OAU:n jyrkkää siipeä toisen maailmansodan
aikana. Hän tapatti tuhansia juutalaisia, puolalaisia ja venäläisiä. Nyt
hänestä on tehty kansallissankari. Viimevuosina hänelle on tehty lukuisia
muistomerkkejä ja hänen nimelleen on nimetty Ukrainassa lukuisissa kaupungeissa
katuja ja muita paikkoja. Jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä - siis 1.1.
vietetään hänen muistojuhlaansa. Hänelle järjestetään kulkueita ja marssitaan
hänen muistomerkeilleen. Kulkueet ovat yleensä soihtukulkueita aivan kuin
natseilla aikoinaan.
Natsismi
on siis Ukrainassa julkista, sallittua ja sillä on valtiovallan tuki. Ainakin
tältä näyttää. Sen sijaan toisen maailmansodan voitonpäivän vietto 8 - 9.5. on
kiellettyä. Vaikka veteraanit yrittävät aina kokoontua 9.5. perinteiseen tapaan
he saavat vastaansa natsit. Nämä riistävät heiltä perinteiset Yrjönnauhat,
jotka taitavat olla ihan virallisesti kiellettyjä Ukrainassa. Tässä käytetään
usein väkivaltaa, jota vanhemmat ihmiset eivät pysty vastustamaan.
Sananvapaus
Ukrainassa on vuoden 2014 jälkeen kaventunut valtavasti. Tämä kohdistuu
etupäässä Venäjään ja venäjänkielisiin medioihin, julkisiin ja yksityisiin.
Venäjänkielen käyttö on julkisesti kiellettyä vaikka yli 80 % kansasta osaa
venäjää. Kotikielenään venäjää puhuu yli 30 % ukrainalaisista. Äskettäin
lakkautettiin kolme televisiokanavaa, koska ne olivat liian venäjämielisiä. Jo
aikaisemmin oli lakkautettu yksi kanava. Venäjän televisio katselu on
kiellettyä. Kaikki venäjänkieliset sosiaaliset mediat ovat kiellettyjä. Kaikki
venäläiset toimittajat on karkotettu maasta. Ukrainalaisia toimittajia on
tapettu liiallisen venäjämielisyyden takia. Kuuluisimpia murhia on Oles Buzinan
murha 16.4.2015, joka ammuttiin kotiovensa viereen. Täsmälleen samalla tavalla
15.4.1015 ammuttiin Oleh Kalashnikov. Sittemmin tapettiin toimittaja Sergei
Suhobok ja hakattiin kuoliaaksi venäjämielinen naistoimittaja. 20.7.2016
murhattiin Pavel Sheremet räjäyttämällä hänen autonsa. Näitä murhia on kymmeniä
jollei satoja. Yhtäkään näistä ei ole ryhdytty tutkimaan eikä ketään ole
asetettu syytteisiin. Ukrainan salainen palvelu SBU on takavarikoinut kaiken näitä
koskevan materiaalin. Tällainen demokratia
ja sananvapaus on Ukrainassa.
Kaikki
alkoi vuonna 2014, tai no jo paljon aikaisemmin. Ukrainan nuorison keskuuteen
levitettiin lännestä käsitteitä sananvapaus ja demokratia. Silloinen
presidentti Viktor Janukovyts neuvotteli Venäjän ja Euroopan kanssa kaupasta,
mutta viimehetkellä 2013 hän hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen. Tästä nostettiin aihe
mielenosoituksiin, joita oli valmisteltu jo vuosien ajan. Syntyi käsite Maidan,
jossa mielenosoitukset pääasiassa käytiin 2014. Otsikon kuva silmään ammutusta
tytöstä on Maidanilta. Kun huomattiin, ettei tästä oikein mitään näytä tulevan
otettiin järeämmät aseet käyttöön. Päätettiin ruveta ampumaan ihmisiä
sattumanvaraisesti. Otettiin aseet käyttöön ja palkattiin ampujia. Maidanilla murhattiin
ainakin 108 ihmistä. Näin saatiin asioihin vauhtia. Tekijät tunnetaan, mutta
heitä ei olla otettu kiinni eikä rangaistu. Presidentti Janukovyts pakeni
Venäjälle, koska hänen ja hänen perheensä henkeä uhattiin. Tilalle valittiin
uudeksi presidentiksi oligarkki Petro Poroshenko mikä oli laiton teko, koska
entinen presidentti Janukovyts oli elossa eikä ollut eronnut virastaan.
Oligarkit riistivät surutta Ukrainaa. Syntyi Euroopan köyhin valtio, jolla oli
Euroopan rikkain päämies.
Väkivaltaisuudet
kasvoivat läpi Ukrainan, koska kaikki eivät voineet hyväksyä uutta hallintoa ja
sen menettelyjä. Väkivaltaisuudet kärjistyivät mm. Odessassa Ukrainan
kolmanneksi suurimmassa kaupungissa. Odessa on aina ollut venäjämielinen ja
siellä on suuri venäjänkielinen vähemmistö. Odessaan lastattiin
linja-autolasteittain natseja, joiden tarkoitus oli tuhota Odessan vastustus.
Odessalaisia pakeni ammattiyhdistysten taloon, mutta natsit sytyttivät sen
tuleen ja polttivat elävältä 48 ihmistä. Tekijät tunnetaan, mutta ketään heistä
ei olla rangaistu. Oheiset kuvat ovat sieltä.
Krim
liittyi Venäjään omaksi pelastuksekseen. Itä-Ukrainassa Donetskin ja Luganskin
alueet kieltäytyivät liittymästä uuteen hallintoon, jota he pitävät
natsimielisenä. He muodostivat Donetskin tasavallan liiton. Poroshenko kokosi
sotajoukon 2014 ja hyökkäsi alueelle. He saivat turpiinsa ja pakenivat.
Minskissä tehtiin sopimus jota Ukraina ei kuitenkaan koskaan noudattanut. Poroshenko
hyökkäsi uudelleen 2015 alueelle, mutta tälläkin kertaa he hävisivät
jouduttuaan Depaltsevassa saarroksiin. Minskissä tehtiin uusi sopimus, jota
tätäkään Ukraina ei ole noudattanut. Sota Itä-Ukrainassa jatkuu yhä. Lasketaan,
että siellä on kuollut jo ainakin 13 000 - 14 000 ihmistä, mutta todellinen
luku on varmasti tätäkin korkeampi. Siis tapetaan omaa kansaa.
Ukrainassa
varsinkin poliitikot puhuvat yleisesti, että Ukraina on sodassa Venäjän kanssa.
Siksi on hyvin hämmästyttävää, että sodassa vastapuolella olevaa yritetään
pakottaa käymään kauppaa vastustajansa kanssa. Tämä kummallinen yhdistelmä
syntyi, kun Venäjän ja Saksan välille rakennettiin toinen kaasuputki Nord
Stream 2. Eurooppa tarvitsee kaasua. Kaasuputki Nord Stream 2 on yli 1 000
kilometriä lyhyempi, kuin Ukrainan läpi Eurooppaan kulkevat kaasuputket. Kaasun
toimittaminen tätä pitkin tulee yli 20 prosenttia halvemmaksi kuin Ukrainan
kautta kuljetettava kaasu. Lisäksi Ukrainan kaasuputket ovat jo vanhentuneet,
koska Ukraina ei ole pitänyt niistä huolta. Silti Venäjä pakotetaan
kuljettamaan kaasua ns. "vihollisvaltion" kautta, jotta tämä saisi
edes jotain tuloja. Vaikka ollaan sodassa on pakko toimittaa kaasua
viholliselle. Mitä järkeä tässä on?
Venäjä on kuitenkin suostunut toimittamaan tarpeellisen määrän kaasua Ukrainan
kautta.
Toisaalta
ihmettelen Euroopan käsitettä Ukrainan demokratiasta ja sananvapaudesta. Monien
maiden demokratian puutteeseen puututaan ja kauhistellaan sananvapauden
puutetta, mutta Ukraina näyttää olevan poikkeus. Ainakaan sananvapautta siellä
ei ole. Natseilla näyttää olevan virallinen tuki. Oligarkit hallitsevat maata
ja kaikki varat menevät yleensä heidän taskuihinsa. En näe siellä myöskään
demokratiaa. Erimieltä olevat henkilöt joko tapetaan tai suljetaan vankiloihin.
Yksi piirre piirtyy yli kaiken. Venäjän vastaisuus on voimakas ja sitä lisätään
varsinkin nuorison keskuudessa. Jo lapsia kasvatetaan vihaamaan Venäjää ja
venäjämielisyyttä. Ehkäpä tässä on avain ukrainan nostamiselle länsimaiden
eettisten normien joukkoon. Ukraina on hyvä alusta Yhdysvalloille käydä sotaa
venäjää vastaan. Nyt pyritään Valko-Venäjästä tekemään Ukrainan seuraajaa.
Mutta
itse asiassa tämä ei ollut pointtini. Aloitin juttuni nuoresta
valkovenäläisestä juoksija tytöstä, joka loikkasi Valko-Venäjältä Puolaan
Tokion kisoista. Meillä lännessä puhutaan yleisesti, että Valko-Venäjällä
tapahtuu vielä kumous ja vallanvaihto ja siihen kohdennetaan paljon poliittisia
voimia. Nuoria on helppo manipuloida sähköisten medioiden kautta. Heille
puhutaan sananvapaudesta ja demokratiasta. Prosessi on jo aloitettu ja tähdätään
muutaman vuoden päähän. Tähän kohdennetaan paljon varoja meillä lännessä ja
kannatetaan voimakkaasti oppositiota ja sen erilaisia hahmoja. Mutta se mikä
tästä puuttuu ovat taustatekijät. Nuorilta puuttuu käsite "vastuu ja
käsite seuraamuksista". Valko-Venäjä on siinä asemassa Venäjään nähden,
että sitä ei voi jättää huomiotta. Yhdysvallat on ottanut Venäjän ja Kiinan
tärkeimmiksi vihollisikseen saadakseen takaisin hegemoniansa maailmassa. Ja on
selvää, että Venäjä on varsin hyvin tietoinen tilanteesta. Yhdysvalloilla ei
tule olemaan mahdollisuutta enää palauttaa sitä - siis hegemoniaansa. Aika on
mennyt auttamattomasti ohi. Jos kumouksellisia yrityksiä tapahtuu tulee siitä
kärsimään ennen kaikkea Valko-Venäjän kansa. Pahimmassa tapauksessa voi syttyä
sota, sillä Valko-Venäjää ei voi luovuttaa "vihollisten" käsiin.
Näemme tämän hyvin nykyisestä Ukrainasta.
Se
mistä ei puhuttu Tokion kisoista oli hyvin kaunis ja inhimillinen tapahtuma.
Ukrainalainen naiskorkeushyppääjä Jaroslava Mahucichova sai kultaa. Toiseksi
tuli venäläinen Marija Lasitskene. Voiton huumassa Jaroslava ottaa venäläistä Marijaa kaulasta ja
syleilee häntä ja peittää heidän Unkarin lippuun. Molemmat nauravat ja katsovat
toisiaan silmiin. Tapaus on liikuttavan kaunis ja herkkä. Tällaista maailmassa
pitäisi olla enemmän! Mutta tapaus Ukrainassa herätti valtavaa pahennusta. Ukrainan
puolustusministeriö kutsui Jaroslavan kuulusteluun. Ukrainan varapääministeri Anna
Maljar sanoi, että "Urheilijoiden, jotka edustavat Ukrainaa kansainvälisissä
kilpailuissa tulisi ymmärtää, että Venäjän ja Ukrainan sota Ukrainassa on
käynnissä ja se tuo mukanaan tiettyjä rajoituksia". Myös sosiaalisessa
mediassa tapahtuma herätti valtavaa pahennusta. Varsinkin nationalistit eli
siis natsit ovat olleet aktiivisia asiassa. Siis politiikka on nykyään erottamaton
osa urheilua kuten aikaisemminkin olemme saaneet huomata.
Lännessä
on paljon puhuttu loikkaritytöstä, joka petti synnyinmaansa Valko-Venäjän.
Mutta vähän on puhuttu kauniista tapahtumasta, jossa kaksi urheilijatyttöä
halaa sydämellisesti toisiaan, vaikka joidenkin mielestä heidän kotimaidensa
välillä vallitsee sota. Minun sydäntäni ainakin lämmittää enemmän tämä
jälkimmäinen tapahtuma. Jospa kaikki sodassa tai huonoissa väleissä olevien valtioiden
kansalaiset voisivat tehdä samoin. Tämän pitäisi tapahtua pelkäämättä
jälkiseurauksia tai paheksumatta tätä inhimillisesti lämmintä tekoaan. Katson,
että tapahtuma oli hyvin kaunis.
